Kouluvierailu

Tänään tiistaina 7.2. oli Jukolan koululla vieraita Lammilta. Konnarin koulusta ja läheisestä päiväkodista oli viisi opettajaa tutustumassa Patastenmäen koulun alkuopetuksen arkeen.

Vieraat viihtyivät koulullamme koko aamupäivän ja kun pyysin heiltä palautetta näkemästään, he kertoivat seuraavanlaisia huomioita:

Ryhmän vieraillessa eri luokissa oli silmiinpistävää luokkien ja ryhmien levollisuus. Työ ei häiriintynyt, vaikka kuuden aikuisen tädin ryhmä yhtäkkiä pölähtikin paikalle. Eskarilaisten ja koululaisten luonteva yhdessäolo saman käytävän varrella näkyi kuulemma koko talossa, vieraat huomasivat myös aikuisten välisen luontevan yhteisöllisyyden ja yhteistyön.

Keskustelimme pitkään siitä mikä on hyvää yhteistyötä koulun aikuisten kesken. Itse toin esille sen, että yhteistyötä ei ole pakko tehdä; ei ole pakko istua yhdessä suunnittelemaan yhteistä toimintaa, jos se ei tunnu luontevalta. Siinä ehkä onkin koko yhteistyön sujumisen ydin: sille annetaan mahdollisuus, mutta se ei ole velvollisuus. On olemassa vapaus toteuttaa työtä haluamallaan tavalla -myös yksin.

Jukolan 150 oppilaan joukko on sen verran suuri, että se ei pysty toimimaan kokonaan ja koko aikaa yhdessä, on luontevaa jakautua työpareihin ja toimia ovet avoinna pienemmän yksikön kanssa.

Vieraat kuitenkin huomasivat koulussa monta yhteistyön mahdollisuutta: eskarit ja ekaluokat, koululuokat keskenään, pienryhmän oppilaiden sijoittuminen kaveriluokkiin ja tarvittaessa päinvastoin, päiväkodin ja koulun väliset kummiryhmät ja jopa musiikkiopiston järjestämä musiikkileikkikoulun ja päiväkodin välinen yhteistyö. (Musiikkileikkikoulun opettaja tulee siis päiväkodille pitämään muskarituntia päivän aikana.)

Eskarilaisten kouluun totuttautuminen tapahtuu pikku hiljaa koko eskarivuoden ajan, talo ja tavat tulevat tutuksi, kouluun siirtyminen ei ole iso ja pelottava asia. Tietenkin ekaluokille tulee muuallakin eskarinsa käyneitä, heidän tutustuttaminen Jukolan talon tavoille sujuu kuitenkin kokemuksen mukaan hienosti.

Vieraat kyselivät myös siitä miten rehtori ehtii joka paikkaan ja miten hyvin rehtori tuntee oppilaansa. Vastaus tähän kysymykseen tuli luontevasti ruokapöydässä, kun ohimenevät oppilaat tervehtivät iloisesti "moi Eija-reksi." Eräs vieraista totesi, ettei rehtori ole ainakaan näille oppilaille oudoksi jäänyt :)