Sormet syyhyää jo

Tekisi jo niin mieli alkaa toden teolla suunnittelemaan ensi lukuvuotta! Valmistelut on jo tehty: saksanlukijat on tiedossa, käsityövalinnat on tehty, naapurikoulun kanssa on sovussa saatu sovittua yhteisten opettajien ja yhteisten tilojen käyttö. Et-opetuskin alkaa olla plakkarissa.
Tuntikehyksen on lupailtu olevan ennallaan, hankerahoista ehkä irtoaa samanaikaisopettaja.

Palapeli on tarkka ja monitasoinen: ei pelkästään monta palaa, vaan monta ulottuvuutta. Oikeastaan lukkarin teko alkaa siitä, että mietin missä on eräs 4.luokkalainen montessoriluokan saksanlukija ja et-oppilas on milloinkin. Hän on kolmessa eri koulutalossa, lukuisien opettajien opetettavana.

Opettajilta kysyn toiveita, vaikkakaan en niitä aina pysty täyttämään. Hyppytunteja ei tule, se on ollut meillä periaatteena aina. Mutta sitä en voi luvata, että paljon tunteja ja perjantaina loppuu klo 12 ja ryhmät on pieniä eikä oikeastaan mielellään montaa ulkovalvontaa :)

Se, joka kykenee opettamaan käsitöitä, englantia, liikuntaa tai musiikkia, saa enemmän viikkotunteja kuin se, joka ei näitä opeta. Alkuopetusluokkien opettajat joutuvat tyytymään perustunteihin, elleivät halua lähteä toiseen taloon opettamaan isompia oppilaita just esimerkiksi enkussa tai käsitöissä.

Mutta vielä on edessä ihana toukokuu ja sen tuomat haasteet. Toivotan malttia ja mielenrauhaa ja muistilistojen tekemistä kaikille opettajille! Siellä se jo siintää ihana kesä. Ja reksikin odottaa mieluisan kesätyövaiheen alkamista: työssä tulee kiva vaihe, kun oppilaat ja opet on yhtäkkiä poissa ja pääsee rauhassa suunnittelemaan ja sitten vihdoin laskeutumaan pikku hiljaa omaan lomaan. -No nyt taisin mennä jo asioiden edelle, vastahan meillä on huhtikuu käsiteltävänä.

Ihanaa kevättä silti. Ihan joka päivä ja jo aamusta alkaen.

Sijaisia

Tällä hetkellä koulussamme on paljon sijaisia. Osa opettajista on koulutuksessa, osa sairaana.
Hyvä sijainen on kullanarvoinen: hän osaa lukea peliä, tarttuu toimeen, eikä hätkähdä sitä, että jokainen luokka testaa sijaisen auktoriteetin ensi minuuttien aikana.

Hyvä ope jättää sijaiselle ohjeet. Hyvät ohjeet ovat selkeät, ei liian yksityiskohtaiset. Ohjeissa jätetään tilaa "parille muuttujalle", joita aina ilmenee. Luokka on järjestyksessä, tavarat löytyy. Ihanan idyllistä.
Tätä idylliä en voi taata: sairastapauksissa ei kukaan pysty laatimaan ohjeita, täytyy vain luottaa siihen, että kouluun tulee edes joku. Aikuinen, täysi-ikäinen.

Ja kyllähän asiat järjestyvät. Jos ei saada sijaista, naapuriluokan ope ottaa luokan haltuunsa oman työnsä ohella. Jos tämä ei ole mahdollista, esim. liikuntatuntien takia, niin reksi tulee ja pelastaa. Jos tämäkään ei onnistu, niin kootaan suurryhmä, joka menee pihalle peuhaamaan aikuisen valvovan silmän alle. Ja toivotaan, että mitään ei sattuisi.

Onneksi kukaan kuntapäättäjä ei ole tänä keväänä (vielä) sanonut, että koulu ei saa palkata sijaisia. Silloin tilanne on sietämätön ja turvaton. Turvaton niin oppilaille, opettajille kuin rehtorillekin.

Kiitos siitä, että saamme palkata sijaisia, kiitos siitä että hyviä sijaisia löytyy!