Erittäin hyvä ellei täydellinen

Patastenmäen koulussa on kaksi opettajanvirkaa auki.

Haemme hyviä opettajia. Erittäin hyviä. Täydellisiä.

Nykyopettajalta vaaditaan paljon. Pitää osata opetettavien aineiden sisällöt, pitää osata myös kuinka asiaa parhaiten opetetaan. Pitää osata löytää erilaiset opetusmetodit erilaisille oppijoille. Pitää osata pitää yllä työrauhaa ja työniloa. Sisustaa luokkakin virikkeelliseksi oppimisympäristöksi.

Nykyopettajan pitää olla myös suvereeni ihmistuntija. Ja pitää osata valita ne oikeat kanssakäymisen metodit kullekin oppilaalle, perheelle, kollegalle. -Tai esimiehelle.

Pitää olla kiinnostunut uusista asioista, mutta sopivasti pitää yllä vanhoja kansakouluperinteitä. Pitää tietää sopivasti somesta, olla avoin uudelle teknologialle, keksiä ne kikat, joilla parhaiten yhdistetään liitutaulupedagogiikan parhaat palat yksilöllisen oppimisen tiedonjanoon.

Nykyopettajan pitää laatia pedagogisia dokumentteja lain vaatimassa määrin. Pitää pitää huolta kaikista oppilaista, hitaista ja nopeista.
Pitää osata kasvattaa, selvittää riitoja, etsiä hanskoja ja korjata rikkimenneitä vetoketjuja.
Pitää muistaa ajoissa tilata retkieväät ja ei missään nimessä saa unohtaa välkkävalvontaa.
Pitää osata keksiä kivoja kuvisaiheita, miettiä hyviä juhlaohjelmia ja pitää hyvä päivänavaus.
Pitää osata laatia tavoitteita omalle työlle, ainakin jos esimies niitä pyytää.

Nykyopettaja on multitalentti monitaituri.

Onneksi näitä osaamisen mestareita tästä maasta löytyy!
-Ja taidan minä onnellinen rehtori päästä valitsemaan parhaat päältä.

Kehityskeskusteluista

Odotan omaa kehityskeskusteluani esimieheni rouva opetuspäällikön kanssa. Toiveenani on, että ehtisin sen käydä ennenkuin aloitan kierroksen täällä omien opettajieni kanssa.

Riihimäen kaupungilla on käytössään oma yhteinen kaikille työntekijöille tehty kehityskeskustelulomake. Se ei ihan sinällään sovellu opetustyön kehittämisen työkaluksi, joten olen tiivistänyt sitä muutamaan teemaan.
(Nämä teemat varastin suoraan twitter-kollegaltani Taina Vainiolta, kiitokset vaan sinne Kuopion suuntaan ja kiitos myös että tiivistäen jaoit ne twitterissä.)

Teemat ovat tässä:
1. Vahvuudet
2. Yhteistyö
3. Kehittämistavoitteet ja aikataulu
4. Työhyvinvointi
5. Palautetta

Keskustelu aloitetaan siis kehumisella, ja ehkä sillä suomalaiselle vaikeimmalla kehumisen alueella, eli itsekehulla :)

Mitä vahvuuksia juuri sinulla on opettajan työssä?

Hieno kysymys, kertakaikkisen hieno. Odotan hyviä ja kehittäviä keskusteluja!

Some some

Pieni tarina sosiaalisen median metkuista:

Viikko sitten satoi vähän lunta.
Tiilikoulun Milla ja Minea innostuivat tekemään lumiukon. Lumiukosta tuli hieman reppanan näköinen, eihän luntakaan ollut kuin nimeksi.
Välkkävalvoja Kirsi otti kuvan hellyyttävästä lumiukosta ja laittoi sen omalle facebook-sivulleen. Rehtori näki kuvan, ihastui ja tallensi sen koneelleen omaan käyttöön.

Oma käyttö vei sen tänne blogiin kuvituskuvaksi (katso edellinen postaus) ja twitteriin esimerkiksi positiivisesta innostumisesta.
Twitterissä kuva lähti eloon: sitä twiitattiin eteenpäin ja monen suosikiksikin tuo lumiukko pääsi. Erityisesti Saksassa lumiukko herätti tunteita.

Tänään aamulla twitter kertoi, että Daniel G. laittanut twiitin suosikkeihinsa. Kävin tutkimassa kuka on Daniel, ja hän paljastuikin hollywoodilaiseksi Disneyn animaattoriksi, joka on ollut tekemässä mm. Frozen-animaatioelokuvaa.

Kerroin tämän lumiukon some-matkan oppilaille ja tietenkin laitoin viestin myös herra Daniel G:lle. Viestin siitä, kuinka iloisiksi kaksi tyttöä Suomesta tulivat, kun kuulivat ketkä kaikki heidän lumiukostaan tykkäsivät.

Sen pituinen se.

Talvella

 

 

Siinä se nököttää. Tiilarin oppilaiden tänään välitunnilla tekemä lumiukko. Tätä minä sanon positiiviseksi innostuneisuudeksi! Ei lannistuta, vaan iloitaan siitä mitä on ja toimitaan niillä resursseilla mitä on.

 

Lumiresurssit ovat tällä hetkellä hieman huonot... Samoin talviliikuntaresurssit hiihtoineen, luisteluineen ja mäenlaskuineen.

 

Koitetaan kestää. Koitetaan kestää sisälle kulkeutuva kura, mitävoitehdä -kysymykset, synkkä pimeys.

 

Josko se vielä tänään sataisi lisää lunta ja valoa?

 

Innostuneen positiivista otetta talveen!

 

 



Joulujuhlapuhe 2013

Kaikkien kolmen talon joulujuhlat on nyt pidetty.
Hienoja hetkiä, upeita hyvinharjoiteltuja esityksiä. Kiitos niistä opettajille ja oppilaille!

Kun Jukolan juhla alkoi poikakuoron komealla tervetulolaululla, niin kylmät väreet hiipivät selkäpiitä pitkin. Tiilikoulun juhlissa oli aitoa, perinteistä kuusijuhlan tunnelmaa ja hienoja kuvaelmallisia esityksiä. Opebändikin ansaitsee kiitokset, vanhan huilistin selkä on nyt sopivasti jumissa :) -Onneksi minusta ei tullut ammattisoittajaa, olisin varmaan jo sairaseläkkeellä.
Puukoululaisten tunnelmallinen juhla kirvoitti kyyneleet silmiin moneen otteeseen. Aitoa, vilpitöntä, taitavaa ja kaunista.

Minun osuuteni juhlissa oli jouluinen puhe. Liitän sen tähän kiinnostuneille.

Rehtorin joulujuhlapuhe syksy 2013

Säkkituoli. Autot –pussilakana. Ulkoilukerrasto. iPadin varavirtalähde. Lahjakortteja, paljon. Suklaata. Kylpytakki.

Siinä läheisteni lahjatoiveita.

On kiva valmistella joulua, esittää lahjatoiveita, täyttää niitä. Odottaa yhdessä sitä aattoillan hetkeä, jolloin jokainen, suuri ja pieni tuntee pientä kihisevää jännitystä: mitähän lahjoja se joulupukki tänä vuonna tuo.

 Mitä pienempi lapsi, sitä suurempi joulu. (Tämän lauseen olen varmaan ennenkin joulupuheessani sanonut, mutta mielestäni se vaan on niin hyvin sanottu.)

Joulu katkaisee pimeän vuodenajan. Onneksi Suomeen on levinnyt kaamosvalojen kulttuuri: iltalenkillä on ihanaa kulkea ja katsella koristeltuja pihoja ja taloja, ilman valokoristeita kaikki olisi pimeää ja synkkää. Noh, myönnettäköön, etten aina ole ihan samaa mieltä kaikkien koristeviritelmien kauneudesta… Mutta eiköhän ne kaikki tuo laittajilleen hyvää mieltä silti.

 Koulun syyslukukausi on lopuillaan. Paljon on aikaa elokuun alun innostuksesta tähän joulukuiseen iltaan. Matkaan on tarttunut mukaan monta uutta opittua asiaa, monta murhetta, mutta hyvin monta yhdessä koettua ilon aihetta. Koulu on iso yhteisö ja jokainen on tärkeä osa sitä. Kiitos kaikille, joiden kanssa olen tänä syksynä saanut yhdessä kokea monta hetkeä. Kiitos oppilaille, opettajille, ohjaajille, muulle henkilökunnalle ja vanhemmille.

Tänä iltana on jo saatu nauttia monista lahjoista: erityisesti laulun lahja ja esiintymisen lahja on sellainen mitä ei kaupasta voi ostaa.

Koulussa annamme mahdollisuuden kaikille kokeilla siipiään sellaisessakin missä ei vielä välttämättä ole hyvä. On tärkeää päästä harjoittelemaan esiintymistä, juhlavalmistelujen tekemistä ja juhlakäyttäytymistä. Niissäkin asioissa kouluyhteisö on korvaamaton: on turvallista opetella sellaista mitä ei osaa, kun ympärillä on tuttuja ja osaavia opettajia.

 

Suomalaisen kouluopetuksen tilasta ollaan nyt virallisesti huolissaan. Pisa-menestys heikkeni, lapset eivät muista asioita niin hyvin kuin ennen.

Pitäisikö rehtorin jo huolestua? Mitä pitää tehdä?

Tällä kokemuksella sanon sen, että niin kauan kuin me koulussa pidämme huolta jokaisesta oppilaasta, yritämme löytää sopivat oppimisen menetelmät, keksimme vaikka joka viikko jonkin uuden pienen erilaisen jutun koulutyöhön, niin meillä ei ole hätää.

 Teimme eräässä opettajainkokouksessa yhdessä Kaiken käsikirjaa. Eli pohdimme niitä arkisia tilanteita, joiden parissa koulussa ollaan. –Miten pidämme huolta siitä, että naulakot pysyvät siisteinä…. Miten varmistamme sen, että levotonkin oppilas jaksaa seurata opetusta…. Miten pidämme itsemme hyvässä työvireessä… Vastauksia löytyi paljon, ja jos ne vastaukset pääsevät kasvatusalan ammattilaisilta unohtumaan, niin onneksi nyt voi aina tarkistaa Kaiken käsikirjasta.

-Eiköhän me sinne tehdä uusi sivu ja hoideta tämä pisaheikennyskin pois päiväjärjestyksestä.

 

Nyt haluan toivottaa teille kaikille yhdessäolon iloa ja riemua, lämpöä ja rakkautta, joka päivä ja tietenkin myös jouluna.

Joululahjaksi teille arvoisa juhlaväki ja erityisesti aikuiset, voisi sopia vaikkapa tämä Positiivareiden teksti Joululahja lapselle:

 Anna läsnäoloasi enemmän kuin lahjojasi. Naurakaa, tanssikaa ja laulakaa yhdessä. Kuuntele, rohkaise, ymmärrä. Salli hänen rakastaa itseään.

Sano kyllä aina tilaisuuden tullen. Kosketa hellästi. Ole avoin.

 Tehkää yhdessä lumilyhtyjä. Rohkaise.

Vältä vertailua. Usko mahdollisuuksiin.

Lue ääneen kirjoja. Opeta tunteita.

Luo hiljaisuuden piiri. Kerro unelmistasi.

Kävelkää lumisateessa. Tunnusta omat virheesi.

Suojele häntä. Vaali hänen viattomuuttaan.

Kikattakaa. Puhu ystävällisesti.

Ole hänestä ylpeä. Vastaa hänen kysymyksiinsä.

 Hymyile, vaikka olisitkin uupunut. Pidä kaikesta mitä hän tekee. Kunnioita hänen erilaisuuksiaan. Arvosta häntä.

 Viettäkää yhdessä joulu, jonka muisto säilyy.

 

Oikein hyvää joulun aikaa kaikille!

 

 

Arvioinnin aika

Liitän tähän jo aiemmin kirjoittamani blogitekstin Patastenmäen koulun arviointiprosessista. Meillähän tehdään vähän eri lailla kuin muualla, lautakunnan hyväksymänä tietenkin.

Kas tässä:

Patastenmäen koulussa arviointi tapahtuu kolmessa eri vaiheessa. Ensimmäinen vaihe on jo elokuussa, jolloin tehdään oppimissuunnitelma. Oppilas ja huoltaja täyttävät yhdessä oppimissuunnitelmalomakkeen, joka käydään sitten koulussa opettajan ja oppilaan välisessä keskustelussa läpi.

Perinteistä joulutodistusta ei koulussamme anneta, vaan syksyn työn arviointi tapahtuu tammikuun aikana arviointikeskustelussa. Tähän keskusteluun tulevat mukaan huoltajat, opettaja ja oppilas. Keskustelun aiheet ovat seuraavat:

1. Koulussa viihtyminen
- suhde tovereihin ja opettajiin
- yhteistyö parin ja ryhmän kanssa

2. Työskentelytaidot ja vastuu omasta työstä
- tavoitteiden taso ja niiden saavuttaminen
- keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys
- huolellisuus

3. Oppimistulokset eri oppiaineissa

Arviointikeskustelussa pohditaan myös tavoitteita kevätlukukaudelle. Kevään arviointi annetaan todistuksella, sanallisella tai numeroarvioinnilla.

Arviointikeskustelu on arvokas asia. Jokainen oppilas saa henkilökohtaista palautetta koulutyöstään. Opettajat pitävät tätä tärkeänä osana työtään, vaikka arviointikeskustelujen läpivienti on opettajalle aika haasteellinen ja aikaa vievä projekti.
Keskusteluissa olemme paljonkin pohtineet tätä arviointimalliamme. Kritiikkiä on tullut siitä, että lapsi ei saa mitään konkreettista paperia, johon arvosanat olisi kirjattu. Ja keskustelussa esiin tulleet asiat ja palaute unohtuvat nopeasti. -Mikään ei estä sitä, että keskustelun aikana huoltaja kirjoittaa ylös annetun palautteen. Ja on erittäin tärkeää, että opettaja henkilökohtaisesti tapaa oppilaan ja perheen. Jokainen koulumme oppilas saa itseasiassa kaksi kertaa oman open aikaa: elokuisessa tavoitekeskustelussa ja tammikuisessa arviointikeskustelussa.

Arviointia tulee koko ajan kehittää, eikä arviointi tapahdu vain tiettyinä aikoina, vaan arviointia tehdään koko ajan. Itsearviointiin totutamme oppilaat jo koulu-uran alusta asti. Olemme valmiita ottamaan ideoita ja kehittämisehdotuksia vastaan; miten voisimme kehittää arviointiprosessia niin, että se antaisi mahdollisimman monipuolisesti palautetta oppimisesta.

Pisa romahti

Olen iltapäivän seurannut PISA-tutkimuksen tulosten julkistamista ja analysointia. Keskustelupalstojakin.

Tulosten romahtaminen, tai no, huonontuminen ei ole pelkästään huono asia. Ne pysähdyttävät miettimään mitä koulussa voisi tehdä toisin.

Minulla on ollut jo kauan mielessä kolme keinoa, joilla saataisiin monta kouluongelmaa ratkaistua. Lähetin näistä joskus jopa viestin kansanedustajalle, joka vastasi takaisin, että hienoja ajatuksia, mutta...

Tässä ne kuitenkin taas ovat. Ratkaisuja perusteluineen.

1. Luokkakoot pienemmiksi
Oppilasmäärän ehdoton yläraja olisi mielestäni 18 oppilasta. Tällöin opettajalla olisi aikaa paneutua kunkin oppilaan asioihin ja etsiä sopivia opetusmenetelmiä ja antaa oppilaille heidän tarvitsemaansa tukea. Tai hän ehtisi huomioimaan lahjakkaita oppilaita niin, etteivät nämä turhautuisi koulunpenkissä niin valtavasti.

2. Terveydenhoitaja joka kouluun
Monilla oppilailla on elämässään henkistä ja fyysistä turvattomuutta, mikä väistämättä vaikuttaa siihen, ettei pysty koulussakaan olemaan saatika oppimaan. Nämä oppilaat tarvitsevat oppilashuollollista tukea. Mikä olisikaan helpompaa, kuin mennä juttelemaan koulun omalle terveydenhoitajalle, joka auttaisi ja hoitaisi lapsen asioita. Ja opettajalle jäisi aikaa opettaa.

3. Resurssiopettajat vakinaisiksi
Riihimäen kaupunki on saanut muutaman vuoden ajan hankerahaa ryhmäkokojen pienentämiseksi. Hieno juttu. Hankkeet loppuvat aikanaan, ja resurssiopettajien (samanaikaisopettajien) työpanos tullee kouluilta katoamaan, ellei jollain ihmeen kaupalla saada aikaan lisää virkoja näille koulutetuille opetusalan ammattilaisille.  He osaltaan pienentävät opetusryhmien kokoja tai auttavat ja tukevat oppilaita.

No. Jos nämä toteutuisivat, niin moni asia loksahtaisi kohdalleen.