Olen viime päivinä selvitellyt monia riitoja ja erimielisyyksiä täällä koulussa. Kaikissa tuntuu olevan ongelmana se, ettei kukaan kuuntele. Aikuiset ei ehdi kuunnella, luokkakaverit ei ehdi kuunnella, kukaan ei kuuntele toista, kaikki ajattelevat itseään. Tai vaikka joku kuuntelisikin ja olisi valmis kanssasi toimimaan, sitä ei vain tule huomanneeksi.
Niinhän ihminen toimii. Oma itse tulee ensin, ja sitten vasta toiset. Missä olisi se oppikirja tai opetusmenetelmä, joka antaisi helppoja neuvoja siihen miten minä pärjään toisten kanssa. Toisiahan ei voi muuttaa, itseään voi. Mutta ei omaa itseäkään voi muuttaa toiseksi kuin oikeasti on. Kenen pitää muuttua, vai pitääkö kenenkään?
Toivon voimaa ja iskua sille taholle, joka ryhtyy selvittelemään kaupungin johtohenkilöiden välisiä ongelmia. Ja samaa voimaa ja viisautta toivon itselleni, kun selvitän lasten välisiä riitoja. Niiden ratkaisemiselle perustuu tulevaisuuden aikuisten ihmissuhdetaidot. Vastuu on aika iso.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti