Uusi oppilashuoltolaki

Olen yrittänyt sisäistää uutta oppilashuoltolakia ja sen tuomia muutoksia oppilashuoltotyöhön.

Tavoitteena on edistää koko kouluyhteisön hyvinvointia ja ennakoida ja ehkäistä mahdollisia tulevia ongelmatilanteita.
Oppilashuollon tarkoituksena on tarjota matalalla kynnyksellä apua ja tukea sitä tarvitsevalle. Matala kynnys tässä tarkoittaa sitä, että olisi mahdollisimman luontevaa soittaa koulupsykologille, terveydenhoitajalle, opettajalle ja pyytää apua lapsensa koulunkäyntiin.

Oppilashuollon voi jakaa kahteen osaan:
1. Yhteisöllinen oppilashuolto
2. Yksilökohtainen oppilashuolto

Opetukseen liittyvät asiat (mm. kolmiportainen tuki) ei ole oppilashuoltoa, vaan opetusta. Ja tästä vastaa opettaja.

Yhteisöllinen oppilashuolto tähtää koko yhteisön hyvinvointiin ja on luonteeltaan ennaltaehkäisevää. Mukaan pyritään ottamaan niin oppilaat, huoltajat, työntekijät, eli kaikki koulutalossa työskentelevät.
Meillä Patastenmäessä aloitetaan tänä vuonna siten, että joka koulutalossa pidetään kolme yhteisöllistä palaveria vuodessa. Aluksi aloitetaan yhteisillä teemoilla henkilökunnan kanssa, myöhemmin mukaan otetaan oppilaskunnan edustajat ja vanhemmatkin.
Aiheita, joita näissä palavereissa voidaan pohtia:
- kiusaamisen ehkäiseminen
- ympäristön turvallisuus ja terveellisyys
- siirtymävaiheiden sujuvuus
- tunne- ja vuorovaikutustaidot

Yksilöllinen oppilashuolto on aina luottamuksellista. Jokainen yksilöllinen palaveri vaatii aina huoltajan (tai oppilaan) kirjallisen luvan.
Tapaamisessa on paikalla aina ne henkilöt, joita juuri tässä tapauksessa tarvitaan.  Ei siis ole mitään kiinteää oppilashuoltoryhmää, vaan kaikki tarpeelliset henkilöt kutsutaan koolle erikseen.
Opettajan tulee saada opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömät tiedot.
Yksilöllinen oppilashuolto on aina oppilaan oikeus, sitä ei voi huoltaja kieltää. Ja tämän on toteuduttava lakiin kirjatussa määräajassa, joka on seitsemän vuorokautta.

No mitä tämä kaikki sitten tuo tullessaan? Mikä muuttuu?

Yhteisöllinen oppilashuolto tuo tullessaan uudenlaisia palavereita. Mielestäni tämä antaa mahdollisuuksia keskustelulle, pedagogisille pohdinnoille, työtapojen muuttamiselle. Aika näyttää millaiset asiat nousevat tärkeiksi.
Yksilöllisessä palaverissa ei ole mitään kaavaa. Kun huoli herää, asialle tehdään jotain, heti. Se, joka ensimmäisenä huomaa tai saa tietää yksilölliseen oppilashuoltoon kuuluvasta asiasta, kutsuu ryhmän koolle. Näissä kokouksissa rehtori ei välttämättä ole ollenkaan paikalla.

Vielä on ratkaisematta monta käytännön asiaa. Miten kirjataan, mihin kirjataan, missä säilytetään dokumentteja? Onko vielä paperiversioita?

Joka tapauksessa lakiin on tutustuttu ja uudet raamit toiminnalle on luotu. (Teimme ne yhteistyössä naapurikoulun rehtorin, koulupsykologin ja kouluterveydenhoitajan kanssa. Itäinen koulualue rules!)

Tiivistettynä kahteen sanaan: Pidetään huolta.