Rehtorin kevätjuhlapuhe 2013

Kevätjuhlat on jo täällä ohi, puheet pidetty.
Tässä tämän vuoden puheeni kaikille luettavaksi. (Ja mahdolliseksi pohjaksi niille, jotka puhetta vielä rustaavat.)

Ihanaa kesää kaikille oppilaille ja perheille!

Rehtorin kevätjuhlapuhe, keväällä 2013

 

 

Patastenmäen koulussa, kaikissa kolmessa talossa on yhteensä 359 oppilasta, joista jokainen on yhtä tärkeä.

 

Kaikkia emme voi aina miellyttää, mutta toiminnan takana on aina ajatus siitä, että toimimme lasten parhaaksi. Oppilaiden mielestähän kaikki kiva on aina kielletty, mutta muistatte varmaan sen, että turvallisuus ohjaa koulun toimintaa, aina.

Se taitaa ohjata meidän vanhempienkin toimintaa, sain nimittäin äitienpäiväkortin, jossa luki näin: Äiti, olet elämäni valo. Liikennevalo. Se punainen.

 

Jokaisessa lapsessa on jotain hyvää. Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää. Aina.

 

Palautekyselyssä tänä keväänä meiltä toivottiin enemmän positiivisen palautteen antamista. Olen aivan samaa mieltä, opettajien ammattitautina saattaa olla korjaaminen ja huomauttaminen.

Kirjoitelmien korjaaminen on aika työlästä puuhaa. Eräs opettaja korjasi kerran kirjoitelmat niin, ettei huomioinut yhtään virhettä, vaan merkitsi hymiön jokaiseen sellaiseen kohtaan, joka sai hänet nauramaan. Hymiöitä tuli paljon, ja varsinkin ne oppilaat, joilla yleensä on paljon korjattuja kielioppivirheitä olivat onnellisia saadessaan erilaista palautetta työstään.

-Ja tästä suora leikkaus niihin uutisiin, joissa kerrotaan suomalaisten äidinkielentaidon huonontuneen dramaattisesti: kauppa, joka ilmoittaa kyltissä, että rae juustot löytyy juusto hyllystä, antaa surullisen kuvan siitä, mihin ollaan ehkä menossa.

Opettajan tärkeänä tehtävänä edelleen on opettaa asioita ja korjata virheitä, mutta onnistumisia kannustaen.

 

 

Yksi toive minulla on teille hyvät vanhemmat. Toivoisin vanhemmilta aktiivisuutta luokan yhteistoiminnan lisäämiseen. Onnistuisiko luokkaporukan kokoaminen niin, että vanhemmat tutustuisivat toisiinsa ja lasten kavereihin? Koulun tilat ovat käytettävissä luokkailtoihin, eikä mikään estä organisoimasta pizzailtoja, uimalareissuja, elokuvaretkiä. Tällaista toimintaa voisi olla vaikkapa kokonaan ilman koulua ja opettajaa. Onnistuisiko? Joillain luokilla tällaista yhteistä tekemistä onkin jo olemassa. Laittakaas idea hautumaan.

 

Luokan lasten ja aikuisten yhteisöllisyyden lisääminen on nimittäin tärkeä asia. Se on meillä tavoitteena ensi lukuvuonna. Näin päästään heti kiinni niihin tilanteisiin, joissa jollakin ei ole hyvä olla luokassa, johtuu tämä sitten kiusaamisesta tai muusta. On helpompi olla yhteydessä tuttuun ihmiseen ja pitää huolta lasten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, koulu ja opettajathan näkevät siitä vain pienen osan.

 

Kuulin kerran kokouksesta, joka oli kestänyt 4 tuntia ilman taukoja. Kokoukseen osallistujat olivat aivan puolikuolleita kokouksen päätyttyä ja luulen, että ensimmäisen kahden tunnin jälkeen mitään merkittävää ja konkreettista ei taatusti ollut saatu aikaan.

 

Työnteko tarvitsee taukoja; koulupäivän tauottavat kaksi pitkää välituntia, arkipäivän kulussa on tärkeää löytää aikaa myös levolle, eikä koko ajan voi suorittaa jotain. Näin kesän kynnyksellä koko koulun väki on taukonsa ansainnut.

 

Kiitokset kuluneesta lukuvuodesta. Tämä vuosi on ollut hyvä toiminnan vuosi. Opettajat ovat tehneet työnsä hyvin, oppilaat ovat oppineet ja tehneet työtä pääasiassa hyvillä mielin. Koulujen muu henkilökunta on pitänyt pyörät pyörimässä, jotta meillä on ollut hyvä olla ja tehdä koulutyötämme.

Haluan kiittää teitä vanhempia, jotka olette olleet mukana lastenne koulunkäynnissä. Kiitokset vanhempainyhdistyksen väelle monista hienoista muistoista ja yhteisistä hetkistä.

 

 

Haluan toivottaa oikein hyvää kesälomaa kaikille ja laitetaan ne liikennevalot sopivasti punaiselle ja keltaiselle ja välillä myös sille sallivalle vihreälle!