Tervetuloa rehtorin koulublogiin!

Blogin tarkoitus on kertoa kouluasioista rehtorin näkökulmasta. Blogissa on kuvauksia ja kuvia koulun arjesta, rehtorin näkemyksiä pedagogiikasta ja pohdintoja kasvatuksellisista aiheista - ja aiheen vierestä.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Rehtorin kevätjuhlapuhe


Kevätjuhlapuhe, Tiilikoulu                                                  29.5.2012

Äsken lauletun Pekka Simojoen Jäähyväiset -laulun sanat koskettavat meitä jokaista tänä päivänä. Kaikki me aikuiset täällä toivomme teille lapsille turvallista matkaa. Turvaa ja levollista oloa, rauhaa ja hyväksyntää, hyviä olosuhteita siihen, että uskaltaa elää ja oppia, uskaltaa asettaa itselleen tavoitteita ja pyrkiä eteenpäin.
Onnellinen on se ihminen, joka saa levollisena olla oma itsensä, tietäen että lähellä pidetään huolta ja rakastetaan.

Kouluvuosi on kohta päättymässä, 190 päivää työtä, oppimista, kasvamista ja kasvattamista takana. Tuloksia on tullut, nyt täällä kevättä juhlivat koululaiset ovat paljon isompia ja osaavampia kuin elokuussa uuden kouluvuoden alkaessa.

Taidot ja tiedot eivät lisäänny itsestään. Tarvitaan hyviä opettajia ja aikuisia näyttämässä ja opettamassa ja kasvattamassa. Tarvitaan innokkaita oppijoita, jotka ovat valmiita tekemään työtä. Ja tarvitaan yhteistyötä kodin ja koulun välillä.
Mielestäni  Tiilikoulussa on tehty tänäkin vuonna hyvää työtä koululaisten kanssa, kiitos kaikille siitä. Kiitos opettajille, ohjaajille, koulun henkilökunnalle. Kiitos vanhemmille ja vanhempainyhdistyksen aktiivijäsenille. Ja kiitos teille oppilaat, teidän kanssanne on mukava tehdä työtä.

Eilen olimme 5A –luokan oppilaiden kanssa retkellä. Rehtori pääsi tutustumaan hänelle täysin uuteen alueeseen, scoottaukseen. Olin kyllä vain katsojana ja valokuvaajana, ihan turvallisuussyistä J
Aikamoisia taitureita rampillatemppuilijat olivat. Ja todellakin voidaan olla varmoja, ettei näitä taitoja ole opetettu koulussa! –Mehän olemme itse asiassa tehneet kaikkemme kieltääksemme moisen hauskanpidon välitunneilla.

Kiellot ja säännöt ja rajat tuntuvat tylsiltä ja tyhmiltä. Kaikkien sääntöjen ja ohjeiden takana on kuitenkin vain yksi asia: suuren oppilasjoukon turvallisuus. Kaikkea ei kielletä, eikä ohjeita anneta vain määräämisen halusta, vaan halusta pitää huolta. Me välitämme joka ikisestä oppilaasta ja haluamme luoda turvallisen koulupäivän ihan jokaiselle.


*** 


Lasten suusta kuulee yleensä parhaat lohkaisut. Anna 7v on sanonut näin:
”Joskus juhlan jälkeen tulee toinen juhlapäivä. Ei kukaan oikeastaan tiedä miksi se tulee, mutta ollaan vain iloisia ja lomalla, eikä turhaan kysellä.”

Kesäloma on vielä ihan kokonaan edessä. Haluan toivottaa kaikille oikein hauskaa, iloista, aurinkoista, rentouttavaa kesälomaa. Aikaa tärkeiden ja rakkaiden ihmisten seurassa, aikaa vain olla ja laiskotella, aikaa nähdä uusia paikkoja, aikaa kerätä voimia uutta kouluvuotta varten. Elokuussa tavataan, nenänpäät ruskettuneina J Ja viidesluokkalaiset, viekää Harjunrinteelle mukananne sitä energiaa ja elämäniloa mitä teidän joukkonne on pullollaan! Turvallista matkaa.

Puheeni päätökseksi vielä  Pekka Simojoen  erään toisen laulun sanat:

Koulu on loppu,
ja elämä alkaa:
poissa on hoppu ja niuhotus muu.
Reksi saa hyppiä taas tasajalkaa,
vaan meiltä nyt oppi ja työ unohtuu.
On loma, pitkä ihana loma,
lämmin loputon loma.
Nyt se vihdoin alkaa saa!


maanantai 28. toukokuuta 2012

Summerschool and scooting

Reksi ja samanaikaisope Eve lähtivät 5A-luokan eli Kettujen kanssa retkelle. Aurinko paistoi ja linnut lauloi! Ohjelmassa oli scoottausta ja voikukkaseppeleiden tekoa, meno oli rento ja hyväntuulinen.

Scoottaus on ollut suosiossa tänä vuonna koulussamme. Harmi että välituntipiha on mahdottoman pieni, eikä tähän liikuntamuotoon ole mahdollisuutta välkkien aikana.
Aika hurjaa ja taitavaa menoa rampilla oli. Katsojaa otti välillä ihan mahanpohjasta, kun katseli taiturien temppuja.

Kulttuuriperintoäkin tuli siirrettyä; moni ei osannut tai muistanut kukkaseppeleiden tekoa. No, nyt osaa :)

Tässä retkeä kuvina:









sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Suru

Viikonlopun kammottavat uutiset ja se hirveä todellisuus. Hyvinkään, naapurikaupunkimme, suru-uutiset yöllisestä ampumistragediasta koskettavat syvästi.

Mielessä taas kerran kysymys, miksi ikinä tällaista tapahtuu. Miksi ikinä Jokela, miksi ikinä Kauhajoki, miksi ikinä Orivesi, miksi ikinä kukaan ampuu toisia ihmisiä. Nyt ei ammuttu koulussa, mutta se ei muuta tapahtumien järkyttävyyttä, kyse on taas kerran nuorista ihmisistä ja elämästä.

Tämä on siis jo neljäs kerta lyhyen ajan sisällä, kun kouluissa puhutaan turvallisuudesta ja pelkäämisestä. Kun koulun aikuisten pitäisi osata antaa vastaukset lasten kysymyksiin, vastata siten että pienen ihmisen pelko ja hämmennys pienenee. Kerta kerran jälkeen luottamus turvallisuuteen heikkenee.

Toisen kouluampumistapauksen jälkeen otin yhteyttä eduskuntaan ja kansanedustaja Timo Heinoseen. Kerroin hänelle, että mielestäni kouluihin tarvittaisiin kolme asiaa: terveydenhoitaja, erityisopettaja ja resurssiopettaja. Kolme aikuista lisää joka taloon, aikuisia, joilla olisi aikaa kuunnella, joiden luokse olisi helppo mennä. Näin voitaisiin auttaa pahasta olosta kärsivää lasta, olisi enemmän toivoa siitä, ettei paha olo jää sisään ja kasva suureksi; niin suureksi, että se saattaa purkautua kamalin lopputuloksin. Lisäisin tähän vielä sen, että oppilashuoltotoiminnassa on myös oltava väkeä: kuraattorien ja psykologien tehtävä on tärkeä, erityisesti silloin, kun koulu kokee riittämättömyyttä oppilaiden auttamisessa.

Taidan ottaa uudelleen yhteyttä. Rahaa on löydyttävä siihen, että aidosti ja oikeasti voidaan puhua varhaisesta puuttumisesta ja auttamisesta. Nykyresurssit eivät riitä.

Surunvalittelut kaikille, joiden elämä on muuttunut tänä viikonloppuna. Voimia ja viisaita sanoja opettajille, jotka maanantaina vastaavat oppilaiden kysymyksiin.


keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Jumissa

Odottelen tässä kuumeisesti naapurikoulun reksiltä tietoa siitä, mitkä ovat meidän ensi vuoden liikuntatuntien paikat heidän salissaan. Kun tätä tietoa ei ole, niin en pääse aloittamaan lukujärjestysten tuntien sijoittelua. Siispä on aikaa vaikkapa blogille.

Eilen oli uusien eskarien ja tulevien ekaluokkalaisten kouluuntutustumispäivä. Kävin tervehtimässä jokaista ryhmää. Puukoululla aloittaa kaksi eskariryhmää ja yksi montessoriekaluokka ja Jukolassa tulee olemaan kaksi eskariryhmää ja kaksi ekaluokkaa.
Tulevien koulutiensä aloittajien mielestä rehtori tarkoittaa seuraavaa: "Se on joku sellainen joka auttaa muita. Se on semmoinen pomo. Se on pelottava, mutta et sinä kyllä ole pelottava." Eräässä ryhmässä totesimme, että pehtoori on hyvä sana, minä olen siis koko Patastenmäen pehtoori.

Ja voi että kun he olivat pieniä... Äiti minussa liikuttui ja muisteli omien lapsiensa koulutien alkua. Poikani varsinkin jännitti valtavasti ja koulun alku hänellä oli hieman takkuista. Nyt hän pokkaa komeana puvussaan peruskoulun päättötodistuksen, enää ei koulu jännitä. Ehkä ensi syksynä alkava lukio vähän kuitenkin... Tyttäreni puolestaan on ottanut opiskelun tosissaan vasta yläkoulussa -ja tulokset ovat sen mukaiset. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)

Sitä opettajana ja kasvattajana ja äitinä miettii, että miten voisi parhaiten turvata pienen ihmisen koulutaipaleen alun. Onko meillä tarpeeksi ammattitaitoa ja viisautta löytää sellaiset keinot, joilla jokaisella oppilaalla olisi turvallinen ja hyvä olla; olisi hyvä oppia ja opiskella, kun ei tarvitisisi jännittää mitään muuta.

Illalla on Jukolan kevätjuhla, mietin tässä puhetta juhlaan. Taidan päättää sen Pekka Simojoen laulun sanoihin:
Koulu on loppu ja elämä alkaa:
poissa on hoppu ja niuhotus muu.
Reksi saa hyppiä taas tasajalkaa,
vaan meiltä nyt oppi ja työ unohtuu.
On loma, pitkä ihana loma,
lämmin loputon loma.
Nyt se vihdoin alkaa saa!

tiistai 15. toukokuuta 2012

Lukujärjestykset

Tässä vaiheessa kevättä jokaikinen rehtori kulkee koulunsa käytäviä lasittunut katse silmissään, miettien omiaan ja ehkä pahimmassa tapauksessa mennessään mumisten.
Päässä pyörii lukujärjestykset.
Ei ole yksi eikä kaksi ihmistä, jotka ovat minulle sanoneet, että "eikö siihen ole joku tietokoneohjelma, joka ne lukujärjestykset tekee"? On, kyllä siihen on hieno ohjelma, Kurre nimeltään.

Tämä Kurre ei ole uudelle käyttäjälle kovin kesy: ei avaudu ohjelman hienoudet ja monikäyttöiset työkalut ensimmäisellä, eikä toisellakaan kerralla. Eikä sadannella. Pitää tietää mitä tälle Kurrelle syötetään, ja se kun ei syö mitään helppoa valmisruokaa.

Olemme saaneet opetusta ja ohjausta, kiitos siitä. Mutta voi hyvänen aika sitä turhautumisen määrää, kun tajuaa oman kapasiteettinsa rajallisuuden: ei tartu uusi tieto reksin päähän, ei vaikka hyvällä ja vähemmän hyvällä yrittää.
Kokonaisuus on valtava ja kaaos epäselvistä asioista sen mukainen. Onko oppilastiedot siirretty (on..), onko opettajalista ajantasainen (ei..), onko luokkatilat varattu (joo..), onko ryhmäjaot tehty (ei kaikkia..), miten ne montessorioppilaiden yhdistyminen taito- ja taideaineiden ryhmiin (saas nähdä..), entäpä enkut (justjust..)? Voiko koulupäivää jatkaa klo 16 asti (helposti..) ?
Ja mikä parasta, naapurikoulun varareksi soitteli ja sanoi, että hän saa tänään lukujärjestykset valmiiksi. TÄNÄÄN? Onnittelin vilpittömän kylmänviileällä äänellä, onneksi Mari ymmärtää myös sarkasmia.

Mutta hei, uskon erästä kollegaa: uuden lukuvuoden perustaminen on kivaa ja tuntien sijoittelu hauskaa!

Ja huomaatte varmaan, että on täällä aikaa kirjoitella blogia, lukujärjestystyötä siirretään odottamaan seesteistä kesäkuun alkua, kun opet ja oppilaat jo villeinä kirmaavat kesälaitumillaan!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Toukoruuhkaa

Koulutyössä toukokuu on kiireinen. Oppilailla alkaa päivä päivältä helpottaa, mutta opettajat paiskivat töitä hiki hatussa, jotta saavat tehtyä kaiken tarvittavan: kevätjuhlaohjelmat, kokeet, arvioinnit, luokkien siivouksen, luokkaretket ja leirikoulut ymsyms. Reksinä yritän tsempata ja helpottaa työtaakkaa laatimalla to do -listoja ja muistuttelemalla ystävällisesti tulevista dead line -päivistä.

Hyviä uutisia Linnanmäeltä: aikaisemmin kirjoitin 5B -luokan osallistumisesta Linnanmäen kilpailuun. Kilpailuun lähetetty työ voitti koko kisan! Jeeeeeeeeee, mahtavaa, hyvä opet ja oppilaat! Palkinnoksi porukka pääsee Linnanmäelle sirkuskouluun ja syömään. Kyllä kannatti osallistua.

Tiilikoululle on koottu kuvataidenäyttely kevään töistä. Joka luokalta muutama työ on päässyt näyttelyyn. Tervetuloa tutustumaan!

Alla on kuvia näyttelystä: