Joulujuhlapuhe 2013

Kaikkien kolmen talon joulujuhlat on nyt pidetty.
Hienoja hetkiä, upeita hyvinharjoiteltuja esityksiä. Kiitos niistä opettajille ja oppilaille!

Kun Jukolan juhla alkoi poikakuoron komealla tervetulolaululla, niin kylmät väreet hiipivät selkäpiitä pitkin. Tiilikoulun juhlissa oli aitoa, perinteistä kuusijuhlan tunnelmaa ja hienoja kuvaelmallisia esityksiä. Opebändikin ansaitsee kiitokset, vanhan huilistin selkä on nyt sopivasti jumissa :) -Onneksi minusta ei tullut ammattisoittajaa, olisin varmaan jo sairaseläkkeellä.
Puukoululaisten tunnelmallinen juhla kirvoitti kyyneleet silmiin moneen otteeseen. Aitoa, vilpitöntä, taitavaa ja kaunista.

Minun osuuteni juhlissa oli jouluinen puhe. Liitän sen tähän kiinnostuneille.

Rehtorin joulujuhlapuhe syksy 2013

Säkkituoli. Autot –pussilakana. Ulkoilukerrasto. iPadin varavirtalähde. Lahjakortteja, paljon. Suklaata. Kylpytakki.

Siinä läheisteni lahjatoiveita.

On kiva valmistella joulua, esittää lahjatoiveita, täyttää niitä. Odottaa yhdessä sitä aattoillan hetkeä, jolloin jokainen, suuri ja pieni tuntee pientä kihisevää jännitystä: mitähän lahjoja se joulupukki tänä vuonna tuo.

 Mitä pienempi lapsi, sitä suurempi joulu. (Tämän lauseen olen varmaan ennenkin joulupuheessani sanonut, mutta mielestäni se vaan on niin hyvin sanottu.)

Joulu katkaisee pimeän vuodenajan. Onneksi Suomeen on levinnyt kaamosvalojen kulttuuri: iltalenkillä on ihanaa kulkea ja katsella koristeltuja pihoja ja taloja, ilman valokoristeita kaikki olisi pimeää ja synkkää. Noh, myönnettäköön, etten aina ole ihan samaa mieltä kaikkien koristeviritelmien kauneudesta… Mutta eiköhän ne kaikki tuo laittajilleen hyvää mieltä silti.

 Koulun syyslukukausi on lopuillaan. Paljon on aikaa elokuun alun innostuksesta tähän joulukuiseen iltaan. Matkaan on tarttunut mukaan monta uutta opittua asiaa, monta murhetta, mutta hyvin monta yhdessä koettua ilon aihetta. Koulu on iso yhteisö ja jokainen on tärkeä osa sitä. Kiitos kaikille, joiden kanssa olen tänä syksynä saanut yhdessä kokea monta hetkeä. Kiitos oppilaille, opettajille, ohjaajille, muulle henkilökunnalle ja vanhemmille.

Tänä iltana on jo saatu nauttia monista lahjoista: erityisesti laulun lahja ja esiintymisen lahja on sellainen mitä ei kaupasta voi ostaa.

Koulussa annamme mahdollisuuden kaikille kokeilla siipiään sellaisessakin missä ei vielä välttämättä ole hyvä. On tärkeää päästä harjoittelemaan esiintymistä, juhlavalmistelujen tekemistä ja juhlakäyttäytymistä. Niissäkin asioissa kouluyhteisö on korvaamaton: on turvallista opetella sellaista mitä ei osaa, kun ympärillä on tuttuja ja osaavia opettajia.

 

Suomalaisen kouluopetuksen tilasta ollaan nyt virallisesti huolissaan. Pisa-menestys heikkeni, lapset eivät muista asioita niin hyvin kuin ennen.

Pitäisikö rehtorin jo huolestua? Mitä pitää tehdä?

Tällä kokemuksella sanon sen, että niin kauan kuin me koulussa pidämme huolta jokaisesta oppilaasta, yritämme löytää sopivat oppimisen menetelmät, keksimme vaikka joka viikko jonkin uuden pienen erilaisen jutun koulutyöhön, niin meillä ei ole hätää.

 Teimme eräässä opettajainkokouksessa yhdessä Kaiken käsikirjaa. Eli pohdimme niitä arkisia tilanteita, joiden parissa koulussa ollaan. –Miten pidämme huolta siitä, että naulakot pysyvät siisteinä…. Miten varmistamme sen, että levotonkin oppilas jaksaa seurata opetusta…. Miten pidämme itsemme hyvässä työvireessä… Vastauksia löytyi paljon, ja jos ne vastaukset pääsevät kasvatusalan ammattilaisilta unohtumaan, niin onneksi nyt voi aina tarkistaa Kaiken käsikirjasta.

-Eiköhän me sinne tehdä uusi sivu ja hoideta tämä pisaheikennyskin pois päiväjärjestyksestä.

 

Nyt haluan toivottaa teille kaikille yhdessäolon iloa ja riemua, lämpöä ja rakkautta, joka päivä ja tietenkin myös jouluna.

Joululahjaksi teille arvoisa juhlaväki ja erityisesti aikuiset, voisi sopia vaikkapa tämä Positiivareiden teksti Joululahja lapselle:

 Anna läsnäoloasi enemmän kuin lahjojasi. Naurakaa, tanssikaa ja laulakaa yhdessä. Kuuntele, rohkaise, ymmärrä. Salli hänen rakastaa itseään.

Sano kyllä aina tilaisuuden tullen. Kosketa hellästi. Ole avoin.

 Tehkää yhdessä lumilyhtyjä. Rohkaise.

Vältä vertailua. Usko mahdollisuuksiin.

Lue ääneen kirjoja. Opeta tunteita.

Luo hiljaisuuden piiri. Kerro unelmistasi.

Kävelkää lumisateessa. Tunnusta omat virheesi.

Suojele häntä. Vaali hänen viattomuuttaan.

Kikattakaa. Puhu ystävällisesti.

Ole hänestä ylpeä. Vastaa hänen kysymyksiinsä.

 Hymyile, vaikka olisitkin uupunut. Pidä kaikesta mitä hän tekee. Kunnioita hänen erilaisuuksiaan. Arvosta häntä.

 Viettäkää yhdessä joulu, jonka muisto säilyy.

 

Oikein hyvää joulun aikaa kaikille!

 

 

Arvioinnin aika

Liitän tähän jo aiemmin kirjoittamani blogitekstin Patastenmäen koulun arviointiprosessista. Meillähän tehdään vähän eri lailla kuin muualla, lautakunnan hyväksymänä tietenkin.

Kas tässä:

Patastenmäen koulussa arviointi tapahtuu kolmessa eri vaiheessa. Ensimmäinen vaihe on jo elokuussa, jolloin tehdään oppimissuunnitelma. Oppilas ja huoltaja täyttävät yhdessä oppimissuunnitelmalomakkeen, joka käydään sitten koulussa opettajan ja oppilaan välisessä keskustelussa läpi.

Perinteistä joulutodistusta ei koulussamme anneta, vaan syksyn työn arviointi tapahtuu tammikuun aikana arviointikeskustelussa. Tähän keskusteluun tulevat mukaan huoltajat, opettaja ja oppilas. Keskustelun aiheet ovat seuraavat:

1. Koulussa viihtyminen
- suhde tovereihin ja opettajiin
- yhteistyö parin ja ryhmän kanssa

2. Työskentelytaidot ja vastuu omasta työstä
- tavoitteiden taso ja niiden saavuttaminen
- keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys
- huolellisuus

3. Oppimistulokset eri oppiaineissa

Arviointikeskustelussa pohditaan myös tavoitteita kevätlukukaudelle. Kevään arviointi annetaan todistuksella, sanallisella tai numeroarvioinnilla.

Arviointikeskustelu on arvokas asia. Jokainen oppilas saa henkilökohtaista palautetta koulutyöstään. Opettajat pitävät tätä tärkeänä osana työtään, vaikka arviointikeskustelujen läpivienti on opettajalle aika haasteellinen ja aikaa vievä projekti.
Keskusteluissa olemme paljonkin pohtineet tätä arviointimalliamme. Kritiikkiä on tullut siitä, että lapsi ei saa mitään konkreettista paperia, johon arvosanat olisi kirjattu. Ja keskustelussa esiin tulleet asiat ja palaute unohtuvat nopeasti. -Mikään ei estä sitä, että keskustelun aikana huoltaja kirjoittaa ylös annetun palautteen. Ja on erittäin tärkeää, että opettaja henkilökohtaisesti tapaa oppilaan ja perheen. Jokainen koulumme oppilas saa itseasiassa kaksi kertaa oman open aikaa: elokuisessa tavoitekeskustelussa ja tammikuisessa arviointikeskustelussa.

Arviointia tulee koko ajan kehittää, eikä arviointi tapahdu vain tiettyinä aikoina, vaan arviointia tehdään koko ajan. Itsearviointiin totutamme oppilaat jo koulu-uran alusta asti. Olemme valmiita ottamaan ideoita ja kehittämisehdotuksia vastaan; miten voisimme kehittää arviointiprosessia niin, että se antaisi mahdollisimman monipuolisesti palautetta oppimisesta.

Pisa romahti

Olen iltapäivän seurannut PISA-tutkimuksen tulosten julkistamista ja analysointia. Keskustelupalstojakin.

Tulosten romahtaminen, tai no, huonontuminen ei ole pelkästään huono asia. Ne pysähdyttävät miettimään mitä koulussa voisi tehdä toisin.

Minulla on ollut jo kauan mielessä kolme keinoa, joilla saataisiin monta kouluongelmaa ratkaistua. Lähetin näistä joskus jopa viestin kansanedustajalle, joka vastasi takaisin, että hienoja ajatuksia, mutta...

Tässä ne kuitenkin taas ovat. Ratkaisuja perusteluineen.

1. Luokkakoot pienemmiksi
Oppilasmäärän ehdoton yläraja olisi mielestäni 18 oppilasta. Tällöin opettajalla olisi aikaa paneutua kunkin oppilaan asioihin ja etsiä sopivia opetusmenetelmiä ja antaa oppilaille heidän tarvitsemaansa tukea. Tai hän ehtisi huomioimaan lahjakkaita oppilaita niin, etteivät nämä turhautuisi koulunpenkissä niin valtavasti.

2. Terveydenhoitaja joka kouluun
Monilla oppilailla on elämässään henkistä ja fyysistä turvattomuutta, mikä väistämättä vaikuttaa siihen, ettei pysty koulussakaan olemaan saatika oppimaan. Nämä oppilaat tarvitsevat oppilashuollollista tukea. Mikä olisikaan helpompaa, kuin mennä juttelemaan koulun omalle terveydenhoitajalle, joka auttaisi ja hoitaisi lapsen asioita. Ja opettajalle jäisi aikaa opettaa.

3. Resurssiopettajat vakinaisiksi
Riihimäen kaupunki on saanut muutaman vuoden ajan hankerahaa ryhmäkokojen pienentämiseksi. Hieno juttu. Hankkeet loppuvat aikanaan, ja resurssiopettajien (samanaikaisopettajien) työpanos tullee kouluilta katoamaan, ellei jollain ihmeen kaupalla saada aikaan lisää virkoja näille koulutetuille opetusalan ammattilaisille.  He osaltaan pienentävät opetusryhmien kokoja tai auttavat ja tukevat oppilaita.

No. Jos nämä toteutuisivat, niin moni asia loksahtaisi kohdalleen.