Rehtorin joulujuhlapuhe

Joulujuhlapuhe 2016

Moni auto on etuvetoinen.

Jokainen ihminen on kehuvetoinen.

Nyt on aika jakaa rehtorin joulutodistus, kiitettävin arvosanoin kaikille.

Opettajille annan  kiitettävät arvosanat uusien työtapojen kokeilemisesta ja käyttöönottamisesta. Kiitettäviä arvosanoja jaetaan myös oppilaiden henkilökohtaisesta tukemisesta ja kasvattamisesta ja omassa opettajantyössä kehittymisestä.

Ohjaajat saavat kiitettävät arvosanat koulutyön sujumisen varmistamisesta, -niin oppilaiden kuin välillä opettajienkin näkökulmasta. Erittäin kiitettävät arvosanat annetaan lasten auttamisesta koulupäivän moninaisissa tilanteissa.

Keittiöväki ja siivooja ja kiinteistömiehet saavat kiitokset siitä, että meillä on joka päivä lämmin ruoka tarjolla ja että me saamme työskennellä siistissä ja turvallisessa kouluympäristössä.

Vanhemmille annetaan kiitettävä todistus huolenpidosta,  kasvatuksesta ja rakkaudesta. Teidän ansiostanne koululainen on valmis oppimaan uutta joka päivä. Kiitän myös yhteistyöstä ja kehitysehdotuksista. Arvostan jokaista yhteydenottoa.

Tärkein arvosana annetaan oppilaille: Olette osoittaneet kiitettävää tiedonhalua ja oppimisen iloa. Kaikki saavat erinomaisen arvosanan siitä, että jokainen osaa joka päivä enemmän kuin eilen.

Ja kunniamainintana mainittakoon, että olette suorittaneet yhteisnaurun ja hyvän tuulen oppimäärät erinomaisin arvosanoin.

***

Kiitos kauniista joulujuhlasta ja oikein hyvää joulun aikaa kaikille.

Rehtorin joulupuhe 2014

Tämän joulun puheesta tuli satu. Satu nimeltä Pikkutonttu Peruskoulupäivillä.

Pikkutonttu oli eksynyt. Oli pimeä marraskuun lopun päivä ja pikkutonttu ihmetteli missä hän oli. Tonttu oli joutunut Helsinkiin, suurensuureen taloon.  Talo oli Marina Congress center ja siellä pidettiin tilaisuus nimeltä Kansalliset Peruskoulupäivät.

Pikkutonttu oli kuullut peruskoulusta. Itse hän oli käynyt tonttukoulun ja oli siitä tyytyväinen: tonttukoulussa oli kaikilla mukavaa.

Pikkutonttu päätti hetken mielijohteesta jäädä kuuntelemaan tuolinnurkkaan puheita, joita suuressa salissa pidettiin. Tonttu oli niin pikkuinen, että hän saattoi vaikka sujahtaa jonkun hienon rehtorirouvan käsilaukkuun kuuntelemaan, kukaan ei häntä huomaisi. Saattaisihan käydä niin, että pikkutonttu oppisi jotain ja saattaisi sivistyä ja viedä terveisiä tonttukoulun rehtorille Korvatunturille.

Toinen toistaan tärkeämmät herrat ja rouvat siirtyivät puhujankorokkeelle: oli opetushallituksen johtajaa ja erityisasiantuntijaa, oli oikein ministerikin. Pikkutonttu kurkotti oikein korkealle, jotta näkisi opetus- ja viestintäministeri Krista Kiurun. Viisaita sanoja puhui ministeri. Tableteistakin kertoi pitkin lausein. Korvatunturillakin oli tabletteja: D-vitamiinia piti ottaa pimeän aikana, jotta jaksoi ja pysyi terveenä.

Tonttu kuunteli, kuinka puhuttiin oppimisesta ja osaamisesta. Paljon puhuttiin myös oppilaan hyvinvoinnista. Tämä oli tontusta mukavaa: Korvatunturillakin pidettiin huolta siitä, että kaikki oli hyvin: maha täynnä ruokaa, puhtaat tonttuvaatteet päällä. Muori valvoi tarkkaan, että pikkutontut nukkuivat ainakin 9 tuntia yössä. Kyllä sitten jaksoi koulussa oppia ja olla hyväntuulinen toisten kanssa.

Johtamisestakin puhuttiin. Pikkutonttu mietti, että on tonttukoulun rehtorilla puuhaa: koulun oppilaita on Korvatunturilla monessa paikassa ja tonttukoulun rehtori käy joka koululuokassa. Tervehtii ja tuntee oppilaat. Vaikka heitä on monta sataa! Ihmeellinen juttu.

Peruskoulupäivien yleisö sai puhujilta viisaita neuvoja. Pikkutonttu taisi nukahtaakin välillä, mutta havahtui aina silloin tällöin. Puhevirrasta tarttui tontun korviin monenlaista, hyviä neuvoja siitä miten koulussa kannattaa olla, niin opettajien kuin oppilaidenkin:

Kannattaa kysyä ja kuunnella. Kiinnostua asioista. Kohdata toinen ihminen aidosti. Kiittää aina kun siihen on mahdollisuus. Ja kannustaa kaveria.

Tonttukoulussa opiskellaan yhdessä ja jos joku jo osaa jonkun asian, hän saa auttaa kaveria, joka vasta harjoittelee. Tonttukoulussa ei huudeta, rieuhuta, eikä olla ilkeitä. Oikeastaan tonttukoulun oppilaat eivät edes osaa olla ilkeitä; joulunalusretkillään tontut aina ihmettelevät kun silloin tällöin ikkunoista kurkkiessaan he näkevät lapsia, jotka eivät vielä osaa olla toistensa kanssa.

Päivä alkoi olla jo ohi. Pikkutontulle tuli kiire vilahtaa pois näkyvistä ennen kuin ihmiset hänet huomaisivat. Hän kipitti ulko-ovelle ja hyppäsi ajoon lähtevän taksin takapenkille ja toivoi että auto menisi rautatieasemalle.

Rautatieasemalta lähtisi juna pohjoiseen ja pikkutonttu pääsisi kotiin. Kotiin Korvatunturille kertomaan kaikille, että tonttukoulussakin pitäisi jo alkaa kiireen vilkkaa valmistautumaan sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin ja suureen opetussuunnitelmauudistukseen. Muuten voitaisiin jatkaa samaan malliin, sillä tonttukoulussa ollaan jo kauan oltu oikealla tiellä.

Joulujuhlapuhe 2013

Kaikkien kolmen talon joulujuhlat on nyt pidetty.
Hienoja hetkiä, upeita hyvinharjoiteltuja esityksiä. Kiitos niistä opettajille ja oppilaille!

Kun Jukolan juhla alkoi poikakuoron komealla tervetulolaululla, niin kylmät väreet hiipivät selkäpiitä pitkin. Tiilikoulun juhlissa oli aitoa, perinteistä kuusijuhlan tunnelmaa ja hienoja kuvaelmallisia esityksiä. Opebändikin ansaitsee kiitokset, vanhan huilistin selkä on nyt sopivasti jumissa :) -Onneksi minusta ei tullut ammattisoittajaa, olisin varmaan jo sairaseläkkeellä.
Puukoululaisten tunnelmallinen juhla kirvoitti kyyneleet silmiin moneen otteeseen. Aitoa, vilpitöntä, taitavaa ja kaunista.

Minun osuuteni juhlissa oli jouluinen puhe. Liitän sen tähän kiinnostuneille.

Rehtorin joulujuhlapuhe syksy 2013

Säkkituoli. Autot –pussilakana. Ulkoilukerrasto. iPadin varavirtalähde. Lahjakortteja, paljon. Suklaata. Kylpytakki.

Siinä läheisteni lahjatoiveita.

On kiva valmistella joulua, esittää lahjatoiveita, täyttää niitä. Odottaa yhdessä sitä aattoillan hetkeä, jolloin jokainen, suuri ja pieni tuntee pientä kihisevää jännitystä: mitähän lahjoja se joulupukki tänä vuonna tuo.

 Mitä pienempi lapsi, sitä suurempi joulu. (Tämän lauseen olen varmaan ennenkin joulupuheessani sanonut, mutta mielestäni se vaan on niin hyvin sanottu.)

Joulu katkaisee pimeän vuodenajan. Onneksi Suomeen on levinnyt kaamosvalojen kulttuuri: iltalenkillä on ihanaa kulkea ja katsella koristeltuja pihoja ja taloja, ilman valokoristeita kaikki olisi pimeää ja synkkää. Noh, myönnettäköön, etten aina ole ihan samaa mieltä kaikkien koristeviritelmien kauneudesta… Mutta eiköhän ne kaikki tuo laittajilleen hyvää mieltä silti.

 Koulun syyslukukausi on lopuillaan. Paljon on aikaa elokuun alun innostuksesta tähän joulukuiseen iltaan. Matkaan on tarttunut mukaan monta uutta opittua asiaa, monta murhetta, mutta hyvin monta yhdessä koettua ilon aihetta. Koulu on iso yhteisö ja jokainen on tärkeä osa sitä. Kiitos kaikille, joiden kanssa olen tänä syksynä saanut yhdessä kokea monta hetkeä. Kiitos oppilaille, opettajille, ohjaajille, muulle henkilökunnalle ja vanhemmille.

Tänä iltana on jo saatu nauttia monista lahjoista: erityisesti laulun lahja ja esiintymisen lahja on sellainen mitä ei kaupasta voi ostaa.

Koulussa annamme mahdollisuuden kaikille kokeilla siipiään sellaisessakin missä ei vielä välttämättä ole hyvä. On tärkeää päästä harjoittelemaan esiintymistä, juhlavalmistelujen tekemistä ja juhlakäyttäytymistä. Niissäkin asioissa kouluyhteisö on korvaamaton: on turvallista opetella sellaista mitä ei osaa, kun ympärillä on tuttuja ja osaavia opettajia.

 

Suomalaisen kouluopetuksen tilasta ollaan nyt virallisesti huolissaan. Pisa-menestys heikkeni, lapset eivät muista asioita niin hyvin kuin ennen.

Pitäisikö rehtorin jo huolestua? Mitä pitää tehdä?

Tällä kokemuksella sanon sen, että niin kauan kuin me koulussa pidämme huolta jokaisesta oppilaasta, yritämme löytää sopivat oppimisen menetelmät, keksimme vaikka joka viikko jonkin uuden pienen erilaisen jutun koulutyöhön, niin meillä ei ole hätää.

 Teimme eräässä opettajainkokouksessa yhdessä Kaiken käsikirjaa. Eli pohdimme niitä arkisia tilanteita, joiden parissa koulussa ollaan. –Miten pidämme huolta siitä, että naulakot pysyvät siisteinä…. Miten varmistamme sen, että levotonkin oppilas jaksaa seurata opetusta…. Miten pidämme itsemme hyvässä työvireessä… Vastauksia löytyi paljon, ja jos ne vastaukset pääsevät kasvatusalan ammattilaisilta unohtumaan, niin onneksi nyt voi aina tarkistaa Kaiken käsikirjasta.

-Eiköhän me sinne tehdä uusi sivu ja hoideta tämä pisaheikennyskin pois päiväjärjestyksestä.

 

Nyt haluan toivottaa teille kaikille yhdessäolon iloa ja riemua, lämpöä ja rakkautta, joka päivä ja tietenkin myös jouluna.

Joululahjaksi teille arvoisa juhlaväki ja erityisesti aikuiset, voisi sopia vaikkapa tämä Positiivareiden teksti Joululahja lapselle:

 Anna läsnäoloasi enemmän kuin lahjojasi. Naurakaa, tanssikaa ja laulakaa yhdessä. Kuuntele, rohkaise, ymmärrä. Salli hänen rakastaa itseään.

Sano kyllä aina tilaisuuden tullen. Kosketa hellästi. Ole avoin.

 Tehkää yhdessä lumilyhtyjä. Rohkaise.

Vältä vertailua. Usko mahdollisuuksiin.

Lue ääneen kirjoja. Opeta tunteita.

Luo hiljaisuuden piiri. Kerro unelmistasi.

Kävelkää lumisateessa. Tunnusta omat virheesi.

Suojele häntä. Vaali hänen viattomuuttaan.

Kikattakaa. Puhu ystävällisesti.

Ole hänestä ylpeä. Vastaa hänen kysymyksiinsä.

 Hymyile, vaikka olisitkin uupunut. Pidä kaikesta mitä hän tekee. Kunnioita hänen erilaisuuksiaan. Arvosta häntä.

 Viettäkää yhdessä joulu, jonka muisto säilyy.

 

Oikein hyvää joulun aikaa kaikille!

 

 

Rehtorin joulujuhlapuhe

Just kirjoitin. Samassa jamassa oleville kollegoille jakoon ja jos joku juhlan mahdollinen kuulija tämän jo etukäteen lukee, niin voi sitten tarkkailla, menikö oikein :)

Hyvää kuusijuhlaviikkoa kaikille!

Rehtorin joulupuhe, jouluna 2012

"Hyvää juhlailtaa kaikille teille. Joulun perinteet ovat tärkeitä, ne tuovat turvallisen juhlan tunnun.

Aluksi haluan kertoa teille legendan joulukuusesta, eräästä joulun vanhimmasta perinteestä:

Kun Pohjolassa ensi kerran piti viettämän joulua, lähetti Jumala lahjaa valmistamaan neljä enkeliä. Ne olivat Uskon, Toivon, Rakkauden ja Ilon enkelit. Heidän tehtävänään oli etsiä sopiva puu, josta tulisi joulun ilosanoman vertauskuva.

Nuo neljä enkeliä lensivät läpi tähtikirkkaan avaruuden kohti pimeää metsien maata. He keskustelivat näin:

Uskon enkeli sanoi: Kun minun pitää valita joulupuu, sen täytyy olla sellainen, jolla on oksissaan ristin pyhä merkki.

Toivon enkeli sanoi: Se puu, jonka minä tahdon valita, ei saa lakastua. Sen täytyy pysyä vihreänä ja elävänä koko talven.

Rakkauden enkeli sanoi: Sen puun, jonka minä valitsen, tulee olla tuuhea, jotta se voi levittää oksansa kaikkien metsän pikkueläinten suojaksi.

Ilon enkeli sanoi: Sen puun, jonka te valitsette, sen minä tahdon siunata niin, että siitä tulee ilontuoja kuninkaan linnaan ja köyhään kotiin, niin rikkaille kuin köyhille, vanhoille ja nuorille.

Minkä puun he löysivät? Mikä puu antaisi kaikkea tätä mitä enkelit pyysivät?

He löysivät kuusen, jolla on ristin merkki jokaisessa oksassaan, joka kohoaa vihreänä keskellä talven lunta ja kylmyyttä ja joka tarjoaa suojaa kaikille metsän eläimille.

Enkelit tahtoivat jokainen antaa myös lahjan. Uskon enkeli koristeli kuusen oksat kynttilöin, jotka loistivat kuin pyhän jouluyön tähdet. Toivon enkeli kiinnitti latvaan suuren tähden. Rakkauden enkeli toi kuusen juurelle kauniita lahjoja.

Ja pikkuinen ilon enkeli siunasi joulukuusen ja antoi sille merkillisen voiman ilahduttaa ihmissydämiä.

Näin nämä neljä enkeliä valmistivat Pohjolan joulun. Joka joulu he tulevat uudelleen. Pidä huoli, että he tulevat myös sinun luoksesi: Usko, Toivo, Rakkaus ja Ilo.

****

Toivotaan, että nämä neljä enkeliä hyvine lahjoineen ja tekoineen ovat meidän kanssamme täällä Tiilikoulussa joulun jälkeenkin. Että uskomme siihen hyvään mitä meille on annettu ja vaalimme sitä joka päivä teoillamme ja sanoillamme, toivomme parasta tiukoissa tilanteissa, näytämme rakkautta ja välittämistä toistemme kanssa ollessa ja eläessä ja muistamme iloita ja hymyillä joka päivä. Ei anneta synkän mutrusuuenkelin päästä mukaan, tai ainakin opetetaan se hymyilemään.

Kiitos kuluneesta syksystä teille oppilaat, huoltajat, opettajat ja muu koulun henkilökunta. Nautitaan joulusta ja sen enkeleistä ja tosiaan, otetaan ne mukaan uuteen vuoteen ja koulun kevääseen."

Koulun joulu

Koulun jouluaika alkaa jo marraskuussa. Se on ihanaa, joulua saa valmistella jo hyvissä ajoin, itsekin pääsee joulutunnelmaan vähän niinkuin salaa, ihan työsuhde-etuna.

Tässä muutamia tunnelmakuvia Patastenmäen koulun joulunodotuksesta:

Myyjäisten upeat piparkakkutalot.

Nämä vihaiset linnut vietiin käsistä.



Riihimäen Keskuskirkko



Tiilikoululaisten adventtihetki vietettiin Keskuskirkossa 29.11.12

Jukolan koulun upea seimiasetelma.

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille!



Koulun joulu

Koulun joulu alkaa oikeastaan jo lokakuussa; askartelut, laulut ja ohjelmanumeroiden harjoittelu on isossa osassa koulupäiviä.
Eilen 1.12. oli Jukolan tunnelmallinen joulujuhla Kappelikirkossa. Hieno juhla kertakaikkiaan, kiitos koko Jukolan väelle!

Perinteiden vaaliminen ja niiden eteenpäin siirtäminen on yksi koulun tärkeä tehtävä. Niinpä adventtia ja itsenäisyyspäivää ei noin vain sivuuteta koulun arjessa. Tänään Tiilikoululla 5A -luokka piti hienon ja tunnelmallisen päivänavauksen itsenäisyyden aiheista. Tämän jälkeen koko Tiilarin väki osallistui pihalla lipunnostoon. 150 oppilasta opettajineen mahtui sopivasti suureen piiriin lipputangon ympärille.

Tulossa on vielä Puukoulun ja Tiilikoulun juhlat. Reksin kalenteri täyttyy hurjaa vauhtia, mutta koska koen kaikki juhlat tärkeiksi (ei niin pientä asiaa, ettei siitä juhlaa voisi järjestää...), olen ilolla mukana kaikessa.

Seuraavasta linkistä löydät yhden lempijoululauluistani:
Tunnelmallista joulun odotusta!