Joulujuhlapuhe 2013

Kaikkien kolmen talon joulujuhlat on nyt pidetty.
Hienoja hetkiä, upeita hyvinharjoiteltuja esityksiä. Kiitos niistä opettajille ja oppilaille!

Kun Jukolan juhla alkoi poikakuoron komealla tervetulolaululla, niin kylmät väreet hiipivät selkäpiitä pitkin. Tiilikoulun juhlissa oli aitoa, perinteistä kuusijuhlan tunnelmaa ja hienoja kuvaelmallisia esityksiä. Opebändikin ansaitsee kiitokset, vanhan huilistin selkä on nyt sopivasti jumissa :) -Onneksi minusta ei tullut ammattisoittajaa, olisin varmaan jo sairaseläkkeellä.
Puukoululaisten tunnelmallinen juhla kirvoitti kyyneleet silmiin moneen otteeseen. Aitoa, vilpitöntä, taitavaa ja kaunista.

Minun osuuteni juhlissa oli jouluinen puhe. Liitän sen tähän kiinnostuneille.

Rehtorin joulujuhlapuhe syksy 2013

Säkkituoli. Autot –pussilakana. Ulkoilukerrasto. iPadin varavirtalähde. Lahjakortteja, paljon. Suklaata. Kylpytakki.

Siinä läheisteni lahjatoiveita.

On kiva valmistella joulua, esittää lahjatoiveita, täyttää niitä. Odottaa yhdessä sitä aattoillan hetkeä, jolloin jokainen, suuri ja pieni tuntee pientä kihisevää jännitystä: mitähän lahjoja se joulupukki tänä vuonna tuo.

 Mitä pienempi lapsi, sitä suurempi joulu. (Tämän lauseen olen varmaan ennenkin joulupuheessani sanonut, mutta mielestäni se vaan on niin hyvin sanottu.)

Joulu katkaisee pimeän vuodenajan. Onneksi Suomeen on levinnyt kaamosvalojen kulttuuri: iltalenkillä on ihanaa kulkea ja katsella koristeltuja pihoja ja taloja, ilman valokoristeita kaikki olisi pimeää ja synkkää. Noh, myönnettäköön, etten aina ole ihan samaa mieltä kaikkien koristeviritelmien kauneudesta… Mutta eiköhän ne kaikki tuo laittajilleen hyvää mieltä silti.

 Koulun syyslukukausi on lopuillaan. Paljon on aikaa elokuun alun innostuksesta tähän joulukuiseen iltaan. Matkaan on tarttunut mukaan monta uutta opittua asiaa, monta murhetta, mutta hyvin monta yhdessä koettua ilon aihetta. Koulu on iso yhteisö ja jokainen on tärkeä osa sitä. Kiitos kaikille, joiden kanssa olen tänä syksynä saanut yhdessä kokea monta hetkeä. Kiitos oppilaille, opettajille, ohjaajille, muulle henkilökunnalle ja vanhemmille.

Tänä iltana on jo saatu nauttia monista lahjoista: erityisesti laulun lahja ja esiintymisen lahja on sellainen mitä ei kaupasta voi ostaa.

Koulussa annamme mahdollisuuden kaikille kokeilla siipiään sellaisessakin missä ei vielä välttämättä ole hyvä. On tärkeää päästä harjoittelemaan esiintymistä, juhlavalmistelujen tekemistä ja juhlakäyttäytymistä. Niissäkin asioissa kouluyhteisö on korvaamaton: on turvallista opetella sellaista mitä ei osaa, kun ympärillä on tuttuja ja osaavia opettajia.

 

Suomalaisen kouluopetuksen tilasta ollaan nyt virallisesti huolissaan. Pisa-menestys heikkeni, lapset eivät muista asioita niin hyvin kuin ennen.

Pitäisikö rehtorin jo huolestua? Mitä pitää tehdä?

Tällä kokemuksella sanon sen, että niin kauan kuin me koulussa pidämme huolta jokaisesta oppilaasta, yritämme löytää sopivat oppimisen menetelmät, keksimme vaikka joka viikko jonkin uuden pienen erilaisen jutun koulutyöhön, niin meillä ei ole hätää.

 Teimme eräässä opettajainkokouksessa yhdessä Kaiken käsikirjaa. Eli pohdimme niitä arkisia tilanteita, joiden parissa koulussa ollaan. –Miten pidämme huolta siitä, että naulakot pysyvät siisteinä…. Miten varmistamme sen, että levotonkin oppilas jaksaa seurata opetusta…. Miten pidämme itsemme hyvässä työvireessä… Vastauksia löytyi paljon, ja jos ne vastaukset pääsevät kasvatusalan ammattilaisilta unohtumaan, niin onneksi nyt voi aina tarkistaa Kaiken käsikirjasta.

-Eiköhän me sinne tehdä uusi sivu ja hoideta tämä pisaheikennyskin pois päiväjärjestyksestä.

 

Nyt haluan toivottaa teille kaikille yhdessäolon iloa ja riemua, lämpöä ja rakkautta, joka päivä ja tietenkin myös jouluna.

Joululahjaksi teille arvoisa juhlaväki ja erityisesti aikuiset, voisi sopia vaikkapa tämä Positiivareiden teksti Joululahja lapselle:

 Anna läsnäoloasi enemmän kuin lahjojasi. Naurakaa, tanssikaa ja laulakaa yhdessä. Kuuntele, rohkaise, ymmärrä. Salli hänen rakastaa itseään.

Sano kyllä aina tilaisuuden tullen. Kosketa hellästi. Ole avoin.

 Tehkää yhdessä lumilyhtyjä. Rohkaise.

Vältä vertailua. Usko mahdollisuuksiin.

Lue ääneen kirjoja. Opeta tunteita.

Luo hiljaisuuden piiri. Kerro unelmistasi.

Kävelkää lumisateessa. Tunnusta omat virheesi.

Suojele häntä. Vaali hänen viattomuuttaan.

Kikattakaa. Puhu ystävällisesti.

Ole hänestä ylpeä. Vastaa hänen kysymyksiinsä.

 Hymyile, vaikka olisitkin uupunut. Pidä kaikesta mitä hän tekee. Kunnioita hänen erilaisuuksiaan. Arvosta häntä.

 Viettäkää yhdessä joulu, jonka muisto säilyy.

 

Oikein hyvää joulun aikaa kaikille!

 

 

Arvioinnin aika

Liitän tähän jo aiemmin kirjoittamani blogitekstin Patastenmäen koulun arviointiprosessista. Meillähän tehdään vähän eri lailla kuin muualla, lautakunnan hyväksymänä tietenkin.

Kas tässä:

Patastenmäen koulussa arviointi tapahtuu kolmessa eri vaiheessa. Ensimmäinen vaihe on jo elokuussa, jolloin tehdään oppimissuunnitelma. Oppilas ja huoltaja täyttävät yhdessä oppimissuunnitelmalomakkeen, joka käydään sitten koulussa opettajan ja oppilaan välisessä keskustelussa läpi.

Perinteistä joulutodistusta ei koulussamme anneta, vaan syksyn työn arviointi tapahtuu tammikuun aikana arviointikeskustelussa. Tähän keskusteluun tulevat mukaan huoltajat, opettaja ja oppilas. Keskustelun aiheet ovat seuraavat:

1. Koulussa viihtyminen
- suhde tovereihin ja opettajiin
- yhteistyö parin ja ryhmän kanssa

2. Työskentelytaidot ja vastuu omasta työstä
- tavoitteiden taso ja niiden saavuttaminen
- keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys
- huolellisuus

3. Oppimistulokset eri oppiaineissa

Arviointikeskustelussa pohditaan myös tavoitteita kevätlukukaudelle. Kevään arviointi annetaan todistuksella, sanallisella tai numeroarvioinnilla.

Arviointikeskustelu on arvokas asia. Jokainen oppilas saa henkilökohtaista palautetta koulutyöstään. Opettajat pitävät tätä tärkeänä osana työtään, vaikka arviointikeskustelujen läpivienti on opettajalle aika haasteellinen ja aikaa vievä projekti.
Keskusteluissa olemme paljonkin pohtineet tätä arviointimalliamme. Kritiikkiä on tullut siitä, että lapsi ei saa mitään konkreettista paperia, johon arvosanat olisi kirjattu. Ja keskustelussa esiin tulleet asiat ja palaute unohtuvat nopeasti. -Mikään ei estä sitä, että keskustelun aikana huoltaja kirjoittaa ylös annetun palautteen. Ja on erittäin tärkeää, että opettaja henkilökohtaisesti tapaa oppilaan ja perheen. Jokainen koulumme oppilas saa itseasiassa kaksi kertaa oman open aikaa: elokuisessa tavoitekeskustelussa ja tammikuisessa arviointikeskustelussa.

Arviointia tulee koko ajan kehittää, eikä arviointi tapahdu vain tiettyinä aikoina, vaan arviointia tehdään koko ajan. Itsearviointiin totutamme oppilaat jo koulu-uran alusta asti. Olemme valmiita ottamaan ideoita ja kehittämisehdotuksia vastaan; miten voisimme kehittää arviointiprosessia niin, että se antaisi mahdollisimman monipuolisesti palautetta oppimisesta.

Pisa romahti

Olen iltapäivän seurannut PISA-tutkimuksen tulosten julkistamista ja analysointia. Keskustelupalstojakin.

Tulosten romahtaminen, tai no, huonontuminen ei ole pelkästään huono asia. Ne pysähdyttävät miettimään mitä koulussa voisi tehdä toisin.

Minulla on ollut jo kauan mielessä kolme keinoa, joilla saataisiin monta kouluongelmaa ratkaistua. Lähetin näistä joskus jopa viestin kansanedustajalle, joka vastasi takaisin, että hienoja ajatuksia, mutta...

Tässä ne kuitenkin taas ovat. Ratkaisuja perusteluineen.

1. Luokkakoot pienemmiksi
Oppilasmäärän ehdoton yläraja olisi mielestäni 18 oppilasta. Tällöin opettajalla olisi aikaa paneutua kunkin oppilaan asioihin ja etsiä sopivia opetusmenetelmiä ja antaa oppilaille heidän tarvitsemaansa tukea. Tai hän ehtisi huomioimaan lahjakkaita oppilaita niin, etteivät nämä turhautuisi koulunpenkissä niin valtavasti.

2. Terveydenhoitaja joka kouluun
Monilla oppilailla on elämässään henkistä ja fyysistä turvattomuutta, mikä väistämättä vaikuttaa siihen, ettei pysty koulussakaan olemaan saatika oppimaan. Nämä oppilaat tarvitsevat oppilashuollollista tukea. Mikä olisikaan helpompaa, kuin mennä juttelemaan koulun omalle terveydenhoitajalle, joka auttaisi ja hoitaisi lapsen asioita. Ja opettajalle jäisi aikaa opettaa.

3. Resurssiopettajat vakinaisiksi
Riihimäen kaupunki on saanut muutaman vuoden ajan hankerahaa ryhmäkokojen pienentämiseksi. Hieno juttu. Hankkeet loppuvat aikanaan, ja resurssiopettajien (samanaikaisopettajien) työpanos tullee kouluilta katoamaan, ellei jollain ihmeen kaupalla saada aikaan lisää virkoja näille koulutetuille opetusalan ammattilaisille.  He osaltaan pienentävät opetusryhmien kokoja tai auttavat ja tukevat oppilaita.

No. Jos nämä toteutuisivat, niin moni asia loksahtaisi kohdalleen.

Liikenneturvallisuudesta

Sain juuri puhelun läheltäpititilanteesta liikenteessä. Taas.

Koulutalojemme kulkureitit ovat vaarallisia. Pimeässä ekstravaarallisia. Aamun kiireessä kukaan ei ehdi nähdä mitään. Kuin ihmeen kaupalla mikään läheltäpititilanne ei ole johtanut pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen, eli onnettomuuteen.

Kukaan meistä ei halua olla se, joka ajaa kouluun kulkevan lapsen päälle.

Kun luet tämän, lupaa, että tarkistat onko omalla lapsellasi oikeasti heijastin ulkovaatteissaan, onko pyörässä oikeasti toimiva valo ja muistaako lapsi oikeasti sen, että vaikka hän näkee auton, autoilija ei luultavimmin näe lasta.

Turvallista pimeän aikaa meille kaikille.

Kouluruokadiplomi

Patastenmäen Puukoululla oli tänään juhlat. Koulun ruokala ja samalla koko koulun väkin on ansainnut kouluruokadiplomin.
Diplomin saanut koulutalo sitoutuu hyviin ruokailutapoihin, ekologiseen ajatteluun, sekä monipuoliseen ravintoon.
"Ruokalantätimme" Eija Niemisen aloitteesta koko Puukoulun väki lähti projektiin innoissaan mukaan. Järjestettiin nimikilpailu, taiteiltiin hieno kyltti ja järjestettiin juhlahetki. Tässä kuvia aamupäivän juhlasta:

Juhlajuomat on katettu pöydälle

Jännittävä maljannosto edessä

Nimikyltti ja taiteilijat

1-2 -luokkalaisten esitys Timo Kerosuon johdolla

Lyhtyjuhla

YK:n päivän ilta hämärtyy, Tiilikoulun pihalle alkaa saapua väkeä, on lyhtyjuhlan aika.

Pitkin viikkoa koulussa on valmistettu erilaisia lyhtyjä ja harjoiteltu esityksiä. Perinteinen koulun ja perheiden pihajuhla on jälleen käsillä. Monen päivän mittainen kaatosadekin on tauonnut juuri sopivasti.

Tämän vuoden juhlasta teki juhlan Jari Kokkinen, joka toi pihalle oman sound car -lava-autonsa: saimme kerrankin esitykset kunnolla kuulumaan ja näkymään! Ihan mahtavaa.
Kiitokset vanhemmille, lapsille ja koko Tiilarin väelle, ilo oli läsnä illassamme.

Tässä muutama kuvamuisto:

YK:n päivän lippu

Hieno esiintymislavamme

Ebba ja nokkisorkesteri

Parhailla katselupaikoilla

Musisointia

Kiva laulaa, kun äänentoisto pelittää

Pojat on käyneet pullakioskilla

Vanhempainyhdistyksen kahvila

Lyhtyjuhlavieraamme Lara

Kyllä nuo puut ovat komeat!

Antti spiikkaa luokkansa lavalle

Ahkerat arvanmyyjät

Miio juontaa

Letkajenkkaa

Iloiset opet letkiksen vauhdissa

Silkkipaperilyhty

Säilykepurkkilyhty

Lehtilyhty

Viikkokirjeviestintää

Kirjoitan perjantaisin henkilökunnalle viikkokirjeen, kirje lähtee sähköpostilla opettajille, ohjaajille ja terveydenhoitajalle, yhteensä noin 35 henkilölle.

Kirjeessä tulee kerralla sanottua asioita, joita haluaisin kaikkien tietävän. On mahdotonta tiedottaa tasapuolisesti, kun on tällainen kolmen talon kiertolainen. Jos muistaa kertoa asian yhtäällä, niin taatusti unohtaa sen toisaalla.
Viikkokirjeen houkuttelevuuden lisäämiseksi kirjoitan loppuun aina jotain aivan epärelevanttia, mikä ei liity koulunpitoon mitenkään. Luultavasti joku lukee vain lopun kirjeestä, mutta se on ihan oma valinta. Olen kertonut, että oletan jokaisen lukevan kirjeen ja täten tietävän samat asiat kuin muutkin.

Tällä viikolla kirjoitin turvallisuudesta (liikuntatunnit ja retkitoiminta saa jatkua ennallaan, vaikkakin tuntien turvallisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota), liikenneturvallisuudesta (erityisesti Tiilikoululla ollut liian monta läheltäpititilannetta), Puukoulun laajennuksesta (ei toteudu, toiminta jatkuu entisellään), loppusyksyn hankinnoista (rahaa on käytettävissä käsityö- ja kuvataidetarvikkeisiin sekä mahdollisesti Tiilikoulun konkkamikkeihin), sekä ensi viikon rehtorien koulutuspäivistä (Suomen rehtoreiden Pro reksi -päivät Aulangolla. Minut on muuten pyydetty viralliseksi tapahtumatwiittaajaksi SuRe:n nimissä. Kiitos luottamuksesta :))

Loppukevennyksenä oli syvällinen pohdinta talvirenkaiden vaihdosta. Vaihtaako vaiko eikö, kas siinäpä pulma.

Ugh, olen puhunut.

Hyvää viikonloppua!

Palveluaikavapaa

Riihimäen kaupungilla on hieno tapa kiittää pitkäaikaisia työntekijöitään: 10 vuoden palveluksesta saa palkallisen vapaapäivän, 20 vuoden palveluksesta saa 5 palkallista vapaapäivää.

Ensi viikolla minulla on ilo pitää osa 20-vuotispalveluaikavapaastani, olen kolme päivää lomalla. Ansaitulla lomalla.

Vuonna 1992 minut valittiin musiikkiluokanopettajan virkaan Eteläiselle koululle. Paljon on vettä Vantaanjoessa virrannut näinä vuosina, koulu on muuttunut, oppilaat ovat erilaisia ja myös opettajuus on liikahtanut johonkin suuntaan.

Olisiko pienen muistelun aika...

Reilut kaksikymmentä vuotta sitten menin ensimmäiseen opetyöpaikkaani. Olin ihan järkyttävän nuori, melkein 23v, mutta maisterin paperit taskussa ja kovin osaava, tietävä ja itsevarma. Hyvä niin, sillä ilman tuota kaikkea varmuutta en olisi 32 oppilaan musiikkiluokan opena pärjännytkään.

Voi hyvänen aika mikä täti minä silloin olin...  Nykyään näytän melkein nuoremmalta kuin silloin ja elän, olen ja ajattelen ehdottomasti epäkonservatiivisemmin kuin vuoden 1992 versio.
Tuon ajan koulu- ja opettajamaailma tuossa koulussa oli "kansakoulumainen". Ihailen kyllä edelleen sitä jämäkkyyttä ja johdonmukaisuutta miten koulussa pidettiin kiinni perinteistä ja vakaista arvoista. Olin myös itse osa perinneketjua: isovanhempani ja isoisovanhempani olivat olleet opettajina samassa koulussa.

Otin ison oppilasjoukon haltuuni varsin helposti. Olinhan oppinut mielestäni partiossa enemmän kuin OKL:ssä konsanaan. Muistan jakaneeni 32 oppilasta 6-7 hengen pöytäryhmiin ja käsittelin näitä tiimejä yksiköinä, joiden piti luoda omat säännöt ja noudattaa niitä. Toimi! Itse asiassa taidan tuota pedagogiaa harrastaa edelleenkin, koulussani on vastuuopet ja tiimit, minä  rehtorina "vain katson päältä".

Eihän minusta vielä tuolloin kasvattajaksi ollut. En oikeastaan tiennyt mitään siitä kuinka pieni 9-vuotias oli. Uijuijui mitä kaikkea minä heiltä vaadin... Anteeksi vain, hieman helpommallakin olisin voinut teidät päästää.
90-luvun alun lama koetteli monia perheitä, tilanteet olivat tiukkoja monilla. Itsekin jouduin lomautetuksi kolmen viikon ajaksi vuonna 1993. Turhauttavampaa ajanjaksoa työurallani saa hakea.  Kerhotunneista karsittiin kovalla kädellä, kirjamäärärahat putosivat minimiin, eikä tarvikkeillakaan juhlittu.
Koulussa kuitenkin keskityttiin koulutyöhön, työmoraali opettajilla oli huikean korkea huonoista taloudellisista resursseista huolimatta.

Toisena työvuonna kävin eheyttävän opetuksen kurssin. Se muutti tapaani tehdä opettajan työtä vielä vapaampaan suuntaan. Teimme valtavan laajoja projekteja, unohdimme lukujärjestyssidonnaisen opiskelun, tutkimme ja sovelsimme. En edes uskaltanut muille kertoa mitä kaikkea luokkani sai aikaan, työskentelytaidot ja oppimistulokset sen kun paranivat koko ajan.

Musiikissa musiikkiluokkalaiset lauloivat ja soittivat, esiintyivät ja harjoittelivat. Omat taitoni eivät ehkä olisi riittäneet kaikkeen siihen mitä laitoin lapset tekemään. Mutta hehän tekivät: kymmenet esiintymiset, konsertit, juhlat, musikaalit. Ilmaista työtä tuli tehtyä tunteja laskematta.... enää en tekisi ihan niin paljon.

Vaatimustaso oli 6. luokalla jo varsin korkea. Olin neljä vuotta ollut luokkani opettaja ja tunsimme toisemme niin hyvässä kuin pahassa. Muistan ikäni historiankokeeseen laatimani koekysymyksen: "Kuvaile Suomen itärajan kehitystä Pähkinäsaaren rauhasta tähän päivään." -Tuolla kysymyksellä kirjoittaisi itsensä vissiin jo ylioppilaaksi.

Nämä uskomattoman persoonalliset 32 oppilasta säilyvät mielessäni aina. Moni heistä on nykyään ystäviäni, opettajarooli on unohtunut ja vaihtunut ystävyydeksi.
Olen seurannut heidän kasvuaan ja aikuistumistaan, menestystä opinnoissa, uralla ja elämässä muutenkin. Monilla on jo lapsia, ja heitä esitellään minulle ylpeinä, kun kohdalle osutaan.

Nykyisessä työssäni oppitunnit ovat erittäin mieluinen osa työtäni. Kyllä minä sielultani ja mieleltäni olen edelleen opettaja, vaikka tämä rehtorin työ haasteineen on tuonut työhön uutta imua. Arvostan opettajia ja opettajan tekemää työtä ja tiedän, että jos lapsella on hyvä ope, hänellä on valtavan paljon!

Sisäänsuojautumisharjoitus

Koulutalojen turvallisuuskansioita päivitetään parhaillaan. Kansiossa on laaja yleinen osuus, joka on jokaisessa Riihimäen koulussa samansisältöinen. Tätä laajaa kouluturvallisuuden tietopakettia täydennetään sitten talokohtaisilla turvallisuuskäytännöillä; Patastenmäen koulussa kolmen eri talon omilla osuuksilla.

Tänä vuonna olemme miettineet erityisesti koulumme sidosryhmien kanssa tehtävää työtä turvallisuusnäkökulmasta katsoen. Tietävätkö kaikki koulutiloja käyttävät miten toimia äkillisessä vaaratilanteessa? Vastaus on, että eivät tiedä.
Tehtävänämme on tiedottaa, valvoa, korjata, turvata, harjoitella, ohjata ja opastaa. Nämä tehtävät kuuluvat kaikille, sillä turvallisuus kuuluu kaikille, kukaan ei voi ulkoistaa itseään kouluturvallisuudesta. Ei opettaja, rehtori, oppilas, huoltaja, ip-väki, ruokapalvelu, hammashoitaja...

Uusina asioina koulun turvallisuustoimintaan tuli tänä vuonna kaksi juttua. Ensimmäinen niistä on ns. turvakävely: opettaja oppilaineen kävelee koulurakennuksessa reitin, jonka varrelta löytyy poistumistiet, hätäsammutuspisteet, kuulutuslaitteet yms. Tarkoitus ei ole, että oppilaat niitä välttämättä koskaan käyttäisivät, mutta tietoisuus siitä, että ne ovat olemassa, lisäävät osaltaan turvallisuuden tunnetta.

Toinen uusi asia on sisäänsuojautumisharjoitus. Tänään se toteutettiin Tiilikoululla. Kesken välitunnin tuli rauhallinen kuulutus, jossa pyydettiin oppilaita välittömästi tulemaan sisään ja menemään suoraan omaan luokkaansa oman opettajan luokse. Kengät jalassa.
Kuulutus aiheutti hämmennystä, mutta todella ripeästi, mutta rauhallisesti kuulutusta toteltiin. Luokissa tietenkin selitettiin että kyseessä oli harjoitus mahdollista vaaratilannetta varten. Esimerkkinä käytettiin onnettomuutta läheisellä ratapihalla.

Turvallisuusasioilla ei saa pelotella. Niistä pitää puhua niin, että ne muodostuvat osaksi turvallista kouluarkea.

Koulumme toiminta-ajatus

Koulussa toimimme sen periaatteen mukaan,
ettei toista huonompi ole meistä kukaan.
Joku osaa hyvin yhtä ja toinen toista.
Ei löydy kahta lasta samanmoista.

On tärkeintä aina yrittää.
Tekemällä oppii, laiska jälkeen jää.
Kysy neuvoa, mutta tee itse työ.
(Eihän nälkäkään lähde, jos vain kaveri syö.)

On totta, ettei kaikki aina luista.
Joskus ei jaksa ja joskus ei muista.
Kun tekee kaiken parhaan kykynsä mukaan,
on ansainnut kiitoksen. Moiti ei kukaan.

Katso, kuuntele, lue ja mieleen paina
ja mielessäs pohdi asiat aina.
Oppia ikä kaikki, ei koulu pelkästään.
Monenmoista oppii myös vapaahetkinään.

 

                                                     Kirjoittanut opettaja Eeva Liisa Hellsten

Koulukone käynnistyy

Lukujärjestykset on kaikissa taloissa pyöräytetty nyt viikon testiajon läpi. Ryhmäjakoja on muuteltu, tuntien paikkaa viilattu. Toivon kodeilta kärsivällisyyttä sen suhteen, että asiat vielä muuttuvat. Muutokseen johtavia syitä saattaa olla monia ja taas monia.

Rehtorin työ näinä alkupäivinä on hieman puuduttavaa virkamiehen hommaa. Toki olen jo aloittanut omat opetustuntini, tänä vuonna ne 5.-6. -luokan enkut. Ja se on ollut kivaa!
Kaikki ne muut tunnit istun täällä kopissani ja kirjoitan työsuunnitelmaa, turvallisuussuunnitelmaa, sitä sun tätä suunnitelmaa ja raporttia. Kohta ne on taas iskussa tätä lukuvuotta varten ja voin paremmin keskittyä tärkeämpiin, eli ihmisiin.

Mutta taloissamme on hyvä tunnelma.
Sitä kun on tällainen reissaaja, eli kulkee viikon aikana kaikissa kolmessa talossa, niin tunnelman aistii jo heti sisään tullessaan. Hyvää energiaa, innostusta, iloisia lapsia, ammattitaitoa puhkuvia aikuisia. Se, jos mikä on kiva juttu. Ja jos näin alussa ollaan tällä fiiliksellä, niin hyväähän se lupaa koko vuodelle.

Tämä pikku blogikirjoitus oli välipala, palaan taas työsuunnitelman kimppuun. Lautakunta sitä jo syyskuun kokoukseensa odottelee, katotaan saadaanko se demokraattisesti yhdessä päättäen valmiiksi.

Tervetuloa kouluun!

Tässä koko Patastenmäen koulun henkilökunta, opettajat, ohjaajat ja osa muusta henkilökunnasta.

Me kaikki toivotamme teidät tervetulleiksi aloittamaan uutta kouluvuotta niin Jukolassa, Tiilikoululla kuin Puukoulussakin.

Kuka arvaa missä kuva on otettu?

Kesän jälkeen

... tulee syksy ja alkaa koulu.

Kesän aikana Patastenmäen taloissa on tapahtunut vaikka mitä:

Jukolassa on uusi aita ja pihalla laitettu paikkoja uuteen uskoon. Keittiöön on tehty uusi lattia.

Tiilikoulussa on pihavälineistöä uusittu ja uskokaa tai älkää, niin taloon on saatu nopeammat tietoliikenneyhteydet! Oi onnea.
Tiilikoulussa oli kesällä myös ikävämpi juttu, eli vesivahinko. Tämä onneksi huomattiin ja luokkatila on nyt laitettu kuntoon.

Puukoulussa on kaikki ennallaan, eli kunnossa. Kävin juuri esittelemässä taloa uudelle opettajalle ja hymy nousi korviin, kun hän sanoi:- Mikä ihana mahdollisuus minulla päästä töihin juuri tänne. Olen aivan innoissani tulevasta montessorivuodesta!

Rehtori on myös iloinen alkavasta kouluvuodesta ja odottaa jo kovasti opettajia ja oppilaita kanssaan hommiin.

Hyvää kesäviikonloppua kaikille! (Viikonloputkin nousee arvoonsa näin työssäkävijän silmin :))

Paketissa

Pari viikkoa on vierähtänyt vauhdilla täällä kesätöissä.

Lukujärjestykset on valmiita, valmistuivat ennätyshelposti. Mielen päällä oli niin paljon muuta asiaa "oikean elämän" puolelta, että ehkä kurrepalapelillä leikkiminen oli hyvää sijaistoimintaa.

Lukujärjestykset ovat silti, tai ehkä juuri siksi, toimivia ja hyviä. Pedagogiaa on ajateltu, ryhmiä saatu jaettua, eikä samanaikaisopettajia tarvittu kovin moneen kohtaan pelastamaan pulasta. Ja olin jopa itsekäs: opetan englantia kolmelle luokalle ja lähdin rakentamaan settiä siitä missä kohdassa haluan opettaa :) Tästäkään ei tarvinnut joustaa kuin kerran.

Opettajapaketti kasassa. Melkein. Odotan soittoa varalle valitulta, ottaako hän pestin täällä vastaan, kun on jo lupautunut muualle. Toivottavasti ottaa.
Nämä viimeiset rekryt ovat haastavia. Hankerahoituksen vuoksi ne päästiin laittamaan auki myöhään, ja kaikillä työnhakijoilla on monta rautaa tulessa samaan aikaan. Kieltäytyminen yhdestä paikasta viime tipassa aiheuttaa ketjureaktion monessa muussa -ja reksille kesäloman viivästymistä.

Noh, asioilla on tapana järjestyä.

Päivän päätteeksi menen vielä haastattelemaan mahdollista tulevaa koulupsykologia. Olisi ihan lottovoitto, jos tänne itäiselle alueelle vihdoin saataisiin oma psykologi. Sitä odotellessa.

Oikein hyvää kesää kaikille blogin lukijoille! Palaan tänne elokuun puolella, twitteristä en varmaankaan malta kokonaan luopua kesälläkään. Tosin sieltä voi löytää virkamiehen lomaleppoisia twiittejä, tuskin ne kovin paljon kouluun liittyvät. Elämään kuitenkin.

Rehtorin kevätjuhlapuhe 2013

Kevätjuhlat on jo täällä ohi, puheet pidetty.
Tässä tämän vuoden puheeni kaikille luettavaksi. (Ja mahdolliseksi pohjaksi niille, jotka puhetta vielä rustaavat.)

Ihanaa kesää kaikille oppilaille ja perheille!

Rehtorin kevätjuhlapuhe, keväällä 2013

 

 

Patastenmäen koulussa, kaikissa kolmessa talossa on yhteensä 359 oppilasta, joista jokainen on yhtä tärkeä.

 

Kaikkia emme voi aina miellyttää, mutta toiminnan takana on aina ajatus siitä, että toimimme lasten parhaaksi. Oppilaiden mielestähän kaikki kiva on aina kielletty, mutta muistatte varmaan sen, että turvallisuus ohjaa koulun toimintaa, aina.

Se taitaa ohjata meidän vanhempienkin toimintaa, sain nimittäin äitienpäiväkortin, jossa luki näin: Äiti, olet elämäni valo. Liikennevalo. Se punainen.

 

Jokaisessa lapsessa on jotain hyvää. Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää. Aina.

 

Palautekyselyssä tänä keväänä meiltä toivottiin enemmän positiivisen palautteen antamista. Olen aivan samaa mieltä, opettajien ammattitautina saattaa olla korjaaminen ja huomauttaminen.

Kirjoitelmien korjaaminen on aika työlästä puuhaa. Eräs opettaja korjasi kerran kirjoitelmat niin, ettei huomioinut yhtään virhettä, vaan merkitsi hymiön jokaiseen sellaiseen kohtaan, joka sai hänet nauramaan. Hymiöitä tuli paljon, ja varsinkin ne oppilaat, joilla yleensä on paljon korjattuja kielioppivirheitä olivat onnellisia saadessaan erilaista palautetta työstään.

-Ja tästä suora leikkaus niihin uutisiin, joissa kerrotaan suomalaisten äidinkielentaidon huonontuneen dramaattisesti: kauppa, joka ilmoittaa kyltissä, että rae juustot löytyy juusto hyllystä, antaa surullisen kuvan siitä, mihin ollaan ehkä menossa.

Opettajan tärkeänä tehtävänä edelleen on opettaa asioita ja korjata virheitä, mutta onnistumisia kannustaen.

 

 

Yksi toive minulla on teille hyvät vanhemmat. Toivoisin vanhemmilta aktiivisuutta luokan yhteistoiminnan lisäämiseen. Onnistuisiko luokkaporukan kokoaminen niin, että vanhemmat tutustuisivat toisiinsa ja lasten kavereihin? Koulun tilat ovat käytettävissä luokkailtoihin, eikä mikään estä organisoimasta pizzailtoja, uimalareissuja, elokuvaretkiä. Tällaista toimintaa voisi olla vaikkapa kokonaan ilman koulua ja opettajaa. Onnistuisiko? Joillain luokilla tällaista yhteistä tekemistä onkin jo olemassa. Laittakaas idea hautumaan.

 

Luokan lasten ja aikuisten yhteisöllisyyden lisääminen on nimittäin tärkeä asia. Se on meillä tavoitteena ensi lukuvuonna. Näin päästään heti kiinni niihin tilanteisiin, joissa jollakin ei ole hyvä olla luokassa, johtuu tämä sitten kiusaamisesta tai muusta. On helpompi olla yhteydessä tuttuun ihmiseen ja pitää huolta lasten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, koulu ja opettajathan näkevät siitä vain pienen osan.

 

Kuulin kerran kokouksesta, joka oli kestänyt 4 tuntia ilman taukoja. Kokoukseen osallistujat olivat aivan puolikuolleita kokouksen päätyttyä ja luulen, että ensimmäisen kahden tunnin jälkeen mitään merkittävää ja konkreettista ei taatusti ollut saatu aikaan.

 

Työnteko tarvitsee taukoja; koulupäivän tauottavat kaksi pitkää välituntia, arkipäivän kulussa on tärkeää löytää aikaa myös levolle, eikä koko ajan voi suorittaa jotain. Näin kesän kynnyksellä koko koulun väki on taukonsa ansainnut.

 

Kiitokset kuluneesta lukuvuodesta. Tämä vuosi on ollut hyvä toiminnan vuosi. Opettajat ovat tehneet työnsä hyvin, oppilaat ovat oppineet ja tehneet työtä pääasiassa hyvillä mielin. Koulujen muu henkilökunta on pitänyt pyörät pyörimässä, jotta meillä on ollut hyvä olla ja tehdä koulutyötämme.

Haluan kiittää teitä vanhempia, jotka olette olleet mukana lastenne koulunkäynnissä. Kiitokset vanhempainyhdistyksen väelle monista hienoista muistoista ja yhteisistä hetkistä.

 

 

Haluan toivottaa oikein hyvää kesälomaa kaikille ja laitetaan ne liikennevalot sopivasti punaiselle ja keltaiselle ja välillä myös sille sallivalle vihreälle!

 

 

Leirikoulussa

Koulumme väki tekee paljon yli yön kestäviä opintoretkiä. Suosikkikohteemme on Lopella sijaitseva Riihisalo, jossa tänäkin keväänä 3.- ja 4. -luokkalaiset viettivät keväistä leirikoulua.

5.-luokkalaiset lähtivät hieman kauemmas kahden yön leirikouluun. Tässä Jaana-opettajan kirjoittama kuvaus Siilien ja Hirvien leirikoulureissusta nuorisokeskus Anjalaan:

Leirikouluterveiset!
5.luokkalaisten leirikoulu Anjalan nuorisokeskuksessa onnistui erittäin hyvin. Sää suosi meitä, ainoastaan lähtöpäivänä alkoi sataa vettä. Oli linja-autossakin mukavampaa matkustaa viileällä ilmalla. Menomatkalla saimme linja-auton kuljettajalta kehumiset erittäin hyvästä käytöksestä matkalla. Leirin aikana ei suurempia "haavereita" sattunut, ja oppilaat käyttäytyivät pääasiassa hyvin. Joitakin erimielisyyksiä selvittelimme, puhelimen ja kielenkäyttöön myös muutaman kerran piti puuttua. Mutta muuten leirikoulusta jäi ainakin meille aikuisille positiivinen mielikuva.
Perillä Anjalassa meidät otti vastaan ohjaaja Hanna Kemppinen. Veimme tavaramme mökkiin lukkojen taakse ja lähdimme tutustumiskierrokselle. Kävimme läpi leirin rajat ja säännöt, jonka jälkeen pääsimme maittavalle aterialle jälkiruokineen.
Ensimmäisenä päivänä pääsimme tekemään massasta onnenammuletin. Tämän amuletin saimme mukaamme lähtöpäivänä muistoksi leiristä. Pääsimme myös tekemään ryhmätyötä labyrintissa. Labyrinttiin oli piilotettu erilaisia kuvia, joita pareittain pääsimme etsimään. Kannustaminen ja ryhmätyöskentely labyrintissa oli huikeaa! Hyvä Siilit! Lopussa oli kortit hieman menneet sekaisin, mikä aiheutti sekaannusta mutta kunnialla suoritimme tehtävät.
Ruokaa leirillä sai syödä useasti: aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Ruoka sai myös oppilailta paljon myönteistä palautetta. Ei kuulemma enää harmittanut koulussa leirin takia väliin jääneet broileripasta ja uunimakkara. Ensimmäisen illan päätteeksi oli omatoimista pelaamista peliareenalla. Tuo areena olikin todella kovassa Patastenmäen koulun 5.luokkalaisten käytössä, jalkapallo ehdottomana suosikkina.
Ensimmäisenä iltana kävimme myös katsomassa Kymijoen patoa ja kuohuvaa koskea. Opiskelimme myös tunnin verran. Kävimme pimeällä katsomassa Wreden suvun kartanoa, josta liikkuu erilaisia tarinoita. Tarkkailimme ikkunoita, jos niissä olisi liikettä sattunut näkemään... Tämän jälkeen oli aika hiljentyä omiin huoneisiin. Nukkuminen sujui kaikkien aikuisten mukaan rauhallisissa merkeissä ja saimme kaikki kunnolla nukuttua.
Toisena päivänä pääsimme aamupalan jälkeen kokeilemaan roolipeliä Anjalan historiaan tutustuen. Roolipeli sai myös oppilailta positiivista palautetta. Roolipelin lisäksi pääsimme tutustumaan Kymijoen ötököihin. Saimmekin vaikka minkä kokoisia ja näköisiä ötököitä kiinni.
Liikuntasalivuoro oli peruttu siellä olevan kevätjuhlan takia, mutta upean sään takia ei ollut mitään ongelmaa olla ulkona. Jalkapalloa pelattiin leirikoulun aikana useita tunteja ja halukkaat pääsivät myös mato-ongelle. Keskiviikkoiltana pääsimme saunaan. Uintimahdollisuutta ei ollut Kymijoen virtauksen takia. Toisena iltana myös tunnin verran opiskelimme ahkerasti.
Viimeisenä päivänä aamupalan jälkeen pääsimme kokeilemaan matalaharjoiterataa, jossa vaijerin päällä tasapainoiltiin. Lopuksi ryhmätyönä piti selvittää ratkaisu tehtävään, jossa piti poimia radalta "timantteja" osumatta maahan. Ensimmäinen tehtävä onnistui hyvin Siileiltä. Radan jälkeen siivosimme huoneet, söimme, annoimme palautetta ja lähdimme koulua kohti.
Suuri kiitos upeasta leiristä kaikille 5.luokkalaisille, koulun ohjaajille Päiville ja Joonakselle sekä huoltajille Timolle, Päivikille ja Riitalle!
Kesäisin terveisin, Jaana ja Eve

Taulukkotietoa

Vielä yksi postaus saamastamme palautteesta.
Vararehtorini teki hienon koonnin vastauksista, joita saimme palautekyselyymme. Tässä koonti teillekin luettavaksi.
Tämä varmaan oli varareksini läksiäislahja, hän kun jää opintovapaalle jatkamaan tutkimustyötään. Pientä verryttelyä tämä siihen verrattuna :)

Vastausvaihtoehdot olivat siis yhdestä viiteen; 1 erittäin huono - 5 erittäin hyvä.

PATASTENMÄEN KOULU / Tyytyväisyyskysely 5/2013

	Puukoulu	Tiilikoulu	Jukola	Yhteensä
Vastaajia	38	125	81	244
Vastaus%	92,7%	83,9%	81,8%	84,4%
Koulun ilmapiiri	4,4	4,45	4,5	4,45
Tiedotus	4,3	4,2	4,7	4,5
Luottamus kouluun	4,76	4,55	4,85	4,72
Luottamus opettajaan	4,97	4,76	4,95	4,89

PATASTENMÄEN ESKARIT

	Puukoulu	Jukola	Yhteensä
Vastaajia	19	34	53
Vastaus%	59,4%	85%	73,6%
Koulun ilmapiiri	4,6	4,85	4,73
Tiedotus	4,7	4,44	4,57
Luottamus kouluun	4,7	4,88	4,79
Luottamus opettajaan	4,9	4,91	4,91

KOKO KOULU

Vastaajia	297
Vastaus%	82,3%
Koulun ilmapiiri	4,56
Tiedotus	4,4,7
Luottamus kouluun	4,75
Luottamus opettajaan	4,9