Tiilikoulun puut

Tiilikoulun pihalla on hieno maja. Sen rakentaminen on kestänyt kauan ja se on ollut mieluisaa pihapuuhaa.
Kiinteistömiehet aikoivat majan jo purkaa, kun pihaa siivosivat. Onneksi Ville muisti, että rehtori on majojen ystävä ja soitti minulle kysyäkseen, että säästetäänkö ja siivotaanko me itse se pois ennen koulun loppua. Maja säästyi :)

Mutta.

Majan rakentajat ovat epähuomiossa ottaneet läheisten puiden rungoista kaarnaa ja pihkaa rakennusaineiksi niin, että puut ovat vahingoittuneet pysyvästi. Olemme koulussa tämän nyt huomanneet ja puuttuneet asiaan, viime perjantain yhteisessä päivänavauksessa asiasta puhuttiin ja muistutettiin, että puut ovat osa elävää luontoa ja niitä ei saa vahingoittaa.

Myös naapurusto on huolissaan, tänään luonani kävi eräs naapuriasukas ja lupasin ottaa asian vielä esille. Asiasta puhuttiin taas oppilaille, kirjoitin tiedotteen fronteriin ja nyt vielä täällä blogissa aiheesta.

Toivon todella, että Tiilikoulun komeat männyt säilyvät, eivätkä tästä tahattoman suuresta vahingonteosta ole moksiskaan. Katsotaan. Soitan vielä puistopuolelle ja kerron mitä puille on tapahtunut. Josko haavoittuneille rungoille löytyisi joku lääke.

Tämmöistä tänään.

O tempora, o mores

Minulla oli viime viikon keskiviikkoiltana kunnia osallistua kutsuvieraana Pohjolanrinteen koulun 50-vuotisjuhliin. Lähdin tuohon juhlaan hämmentynein tunnelmin: olin juhlassa entisen oppilaan, nykyisen oppilaan äidin, nykyisen rehtorin kollegan (ja ystävän) roolissa.

Juhla oli lämminhenkinen ja arvokas. Ohjelman aikana mielessä vilisivät koululaisen muistot: samassa salissa discoilin, ylioppilaaksi kirjoitin istuen miltei samassa kohdassa kuin tuona juhlailtana.
Sen aikaiset opettajani olivat nyt mukana juhlassa, asianmukaisen arvokkaasti ikääntyneinä. Heistä osa ei ollenkaan tiennyt, että olen nykyään rehtorina, yläasteikäisenä kun minun haaveammattini oli kosmetologi. Kävin kuitenkin tervehtimässä ja vaihtamassa pari sanaa.

Tämän päivän teinit esittivät katkelmia kevään musiikkinäytelmästä, joka sijoittui 60-luvun kouluun, eli juuri tuohon aikaan kun Polari perustettiin.
Erityisen hersyvät naurut sai aikaan piirtoheitinkouluttajakohtaus: Esko-kouluttaja esitteli opettajakunnalle uutta ja mullistavaa opetusvälinettä, piirtoheitintä. Voi mikä vastustus ja kammoksunta moista nykyajan härpäkettä kohtaan. Kyllä meitä nykyreksejä penkkirivissämme nauratti: ihan sama vastustus se on kaikenmaailman tvt-härpäkkeitä kohtaan tänä päivänä. Ja minä ehkä myhäilin vähän ekstraa, sillä mainion Esko-kouluttajan roolissa oli oma tyttäreni.

Monikymmenpäinen nuorisojoukko oli valmistanut hienon musiikkinäytelmän, jonka kävin vielä seuraavana iltana katsomassa kokonaan. Nuorissa on edelleen voimaa, ja oikealla ohjauksella, tsempillä ja kannustuksella se saadaan valjastettua niinkin hienoksi lopputulokseksi mitä nähtiin Polarilla.

Kiitos juhlista, oli ilo olla mukana! Sain monta hyvää idistä Patastenmäen 100-vuotisjuhlien toteuttamiseen, nehän on ihan justiinsa kohta vuonna 2024 :)

Opettajahuoltoa

Oppilashuoltotyö on tärkeää. Yhä tärkeämmäksi ja tarpeellisemmaksi sen rinnalle on nousemassa opettajahuoltotyö. Mitä se oikein on?

Olen huomannut, että opettajat tarvitsevat jonkun paikan, tilaisuuden, ajan, jossa voi käydä läpi omaan työhön liittyviä tilanteita. Oppilashuoltoryhmän kokouksissa tähän ei ole aikaa, niissä on tärkeää saada oppilaan asiaa eteenpäin.
Olen käynyt kehityskeskustelut jokaisen opettajan kanssa. Niissä on pystytty hieman käymään läpi työhön liittyviä tilanteita ja niistä selviämistä.

Kollegiaalinen keskustelu on tärkeää ja sitä onneksi on. Mutta joskus kuulen kommentteja, että ei aina jaksaisi kuunnella toisten opettajien ongelmia, kun omiakin on. Negatiivinen kuorma kasvaa liian suureksi.

Viime lukuvuonna järjestin erityisiä opehuoltoiltoja, syksylläkin sellainen vielä oli. Nyt keväällä olen ottanut aiheeseen liittyviä keskustelutuokioita joka opekokoukseen. Torstain opekokouksessa kokeilen seuraavaa ideaa: työpistetyöskentely á 15 min, jokainen ryhmä kiertää kaikissa työpisteissä. Työpisteiden aiheet ovat:
- Vanhempainillan järjestämiseen suunniteltuun keskustelumateriaaliin tutustuminen. (Hankin koululle materiaalin, voit tutustua siihen tästä linkistä: Puheen vuoro )
- Pääsisinkö töihin? Käynnissä olevien opehaastattelujen kysymyksiin tutustuminen ja keskustelua niistä.
- Aikaa ammattikirjallisuudelle. Pieni kirjapiiri opetusalan ammattikirjallisuudesta.
- Reksin päivystysvastaanotto: mitä mielen päällä?

Katsotaan miten työpistetyöskentely sujuu ja onnistuu. Ainakin se taatusti herättää mielipiteitä ja ajatuksia. Niin on tarkoituskin :)

Virkistystoimintakin on tärkeää. Onneksi tälle keväälle on vielä odotettavissa Patskun väen kevätolympialaiset mökkimaisemissa!