Joululoma

Riihimäellä aloitetaan loma vasta 22.12., joten parhaat hetket on lukuvuodesta vielä edessä :)

Jukolan ja Puukoulun joulujuhlat on jo olleet ja Tiilarin vuoro on maanantai-iltana.
Tiilikoulun juhlaan väsäsin puheen, inspiraatiota piti odotella ihmeen kauan. Mutta tässä, ole hyvä, saa käyttää:

JOULULOMA!

J niin kuin jaksaminen. Syksyn työ on tehty, tuloksia on tullut, on opittu paljon asioita. Joskus sitä jaksaa paremmin kuin joskus. Sellaista se on, elämä.

O niin kuin oppiminen. Joka päivä tapahtuu oppimista, ihan vaikka vahingossa. Kaikki oppivat omalla tavallaan ja omalla ajallaan. Se on ihana asia.

U niin kuin usko. Joulun perimmäinen sanoma on Jeesuksen syntymän tuoma ilo ja valo. Uskominen voi liittyä muuhunkin, esimerkiksi itseensä ja osaamiseensa uskominen on tärkeä taito, jota voi ja pitää myös opetella.

L niin kuin lupa ja loma. Lupa olla rennosti ja olla iisii. Lomailla hyvällä mielellä.

U niin kuin unelma. Uskalla unelmoida, toivoa ihmeitä, kurkotella kohti korkeuksia! Lapsilla on lupa unelmoida ihan mahdottomia, kaikki on mahdollista. Aikuistenkin kannattaa kokeilla unelmointia, siitä ei ole mitään haittaa.

L niin kuin luottamus. Luottamuksen voi ansaita, tai sen voi menettää. Lähtökohtaisesti me täällä koulussa luotamme toisiimme, aina. Jos joku ei käyttädy luottamuksen arvoisesti, me ohjaamme oikeaan.

O niin kuin opettaja. Jokaisella on oma ope. Jokainen opettaja on sinua varten, vaikkakaan et saa sataprosenttista huomiota häneltä koko aikaa. Opettajan tärkein tehtävä on pitää huolta sinusta koulussa: varmistaa että opit uusia asioita, opit olemaan itsesi ja muiden kanssa. Tehtävä ei ole helppo, mutta luota omaan opettajaasi, hän osaa kyllä.

M niin kuin me. Koulussa olet osa yhteisöä, muodostat tärkeän osan kokonaisuutta. Ilman sinua ei ole meitä. Jokainen on yhtä tärkeä, jokainen on tasavertainen muiden kanssa.

Tiilarilla kiinnitetään huomiota vahvuuksiin, jokaisessa on jotain hyvää, joka ajan kanssa tulee yhä kirkkaammin esiin.

A niin kuin ahkeruus. Niin se vaan on, että töitä on tehtävä. Oppimista ei tapahdu itsekseen, kukaan ei voi tietoja eikä taitoja lahjaksi antaa. Ole ahkera joka päivä, tee velvollisuutesi mukisematta. Silloin saatat huomata, ettei se niin rankkaa ollutkaan. Ahkeruuden päälle on kiva vähän vaikka laiskotella J

Oikein hyvää joulua ja joululomaa kaikille!

Jaksamista vaativat viikot

Sysimustat aamut, jaksamista vaativat viikot.

Joulukoristeet, joululaulut, juhlat ja ilo.

Kokeet, testit, kotitehtävät, rästihommat.

Odotus, ystävyys ja kynttilän valo.

Koulun joulu on monipuolista aikaa, vähän ristiriitaistakin, riippuu keneltä kysytään. 

Jos lapsilta kysytään, niin tämä aika on luultavasti vain kivaa: lauletaan, harjoitellaan, pidetään pikkujouluja, juhlitaan itsenäisyyttä. Jos opettajalta kysytään, niin kaikki tämä aiheuttaa vain kiirettä, tuskaa, loputonta hommalistaa ja unettomia öitä. 

Sellaista se on, koulun joulu.

Lapsillahan ei oikeasti ole kiire eikä stressi, me aikuiset teemme kiireen heillekin. Jos saisin toivoa yhden etukäteisjoululahjan koulun aikuisille, niin se olisi karsimisen taito. Jos tulee jotain lisää, pitää jättää jotain pois. Kaikkea ei ehdi, eikä tarvitse ehtiä. Tämä on meille opettajille aika vaikea asia, mutta sitä pitäisi vain opetella. Jos on kiire, on liikaa tekemistä. Jätä jotain pois!

Päivä kerrallaan eteenpäin, levollisesti.

Ja tähän teemaan sopiva biisi: 

https://www.youtube.com/watch?v=zSKKamK8kpI

<3

Patastenmäen kyläjuhla

Vuosien perinne ei ole katkennut!
Tänään taas kerran järjestettiin suuret joulumyyjäiset Tiilikoululla. Vanhemmat eri taloista kokoavat voimansa ja saavat aikaan oikean kyläjuhlan: tarjolla on ongintaa, leivonnaismyyjäiset, makkarabaari, glögikahvila.
Tämä tapahtuma kokoaa yhteen alueen  lapsiperheet ja naapuruston asukkaatkin odottavat jo tätä vuotuista joulun aloitusta.

Kiitos.

Hieno perinne, hieno toteutus. Vanhemmat eri puolilta Patastenmäen aluetta tutustuvat toisiinsa. Lapset ilahtuvat, kun joka onginta-arvalla tulee voitto. Perheet osallistuvat leipomalla, arpajaisvoittoja tuomalla tai olemalla mukana viikonlopun valmisteluissa ja itse myyjäisissä.
Muutama opettaja lupautuu olemaan mukana "avainhenkilöinä", eli avaamassa ovia, juuri muuhun meitä koulun ihmisiä ei tarvita.

Myyjäisten tuotto tulee suoraan lasten hyväksi: luokan oppilasmäärän mukaan jaettu potti voidaan käyttää retkikuluihin tai muuhun ekstratoimintaan, johon koululla ei ole määrärahoja. Osalla tuotosta saatetaan hankkia ksylitolipastilleja, tai kustantaa esim. konserttivierailuja.

Kiitos vielä kerran kaikille, jotka olivat mukana myyjäisten järjestelyssä.
Tästä alkoi joulun aika, perinteisen hyvällä mielellä.

Some-reksi

http://yle.fi/uutiset/rehtorilla_on_some_hallussa_ei_voi_enaa_jaada_ulkopuolelle/8424908

Maltillinen marraskuu

Koulumme vuosikellossa on marraskuun kohdalla tyhjää. Ihanan tyhjää.

Turvallisuusasiat on hoidossa, joka talossa on päivitetyt turvallisuussuunnitelmat ja joka talo on pitänyt poistumis-/sisääntuloharjoituksen.
Oppilashuoltoasiat on reilassa: yhteisöllinen oppilashuoltokokous on pidetty taloittain ja kolmiportaisen tuen dokumentit on päivitetty. Nämähän ovat eri asioita, mutta yhtä kaikki, niillä pidetään huolta oppilaasta.
Erityisopettajat ovat testanneet alkusyksyn setin ja opetusta ja tukea on muokattu tarpeen mukaan. Vanhempaintapaamisia ja -tapahtumia on pidetty joka talossa.

Nyt käydään koulua, ihan tavallista arkea. Pikkuhiljaa valmistaudutaan jouluaikaan ja syksyn viimeisiin projekteihin. Sibeliuksen syntymäpäivä ja siihen liittyvät konserttiprojektit ovat loppusyksyn yhdistävä tekijä.

Arviointi alkaa joulu-tammikuussa pidettävillä arviointikeskusteluilla. Meidän koulussa ei anneta joulutodistuksia, vaan tavataan jokainen perhe henkilökohtaisesti. Toivon, ettei tämä käytäntö tule muuttumaan, tämähän jos mikä on uuden opetussuunnitelman mukaista arviointia.

Marraskuussa on aika muistuttaa heijastimista, ulkohousuista, säänmukaisesta pukeutumisesta. Ja aina on hyvä muistuttaa hyvästä ja ystävällisestä käyttäytymisestä.

Hankin muuten opettajille analogiset naksuttimet. Niillä voi konkretisoida numeerisesti vaikkapa sitä kuinka monta positiivista sanaa, tekoa, elettä luokassa koulupäivän aikana ilmenee. Näitä numeroita voi sitten pyrkiä kasvattamaan. Positiivisen pedagogiikan mukaan se, mihin kiinnitetään huomiota, lisääntyy. Toivotaan, että näin käy :)

Koulun ovet auki

Syyskuun lopussa meillä oli kaikissa taloissa avoimet ovet.
Idea ihan tavallisesta tiistaista ja kutsutuista vieraista onnistui loistavasti. Päivästä pitivät niin oppilaat, opettajat kuin vanhemmatkin. Ei se silloin voi olla huono!

Mikä siinä sitten onnistui?
Kotiväki näki mitä koulussa tehdään. Millainen on musantunti, miten mennään syömään, mikä hässäkkä syntyy kun kaikki lähtee välkälle.
Oppilaat halusivat olla kunnolla. Haluttiin näyttää vieraille, että kyllä me osataan.
Opettajat saivat tehdä työtään ja sen lomassa jutella vanhempien kanssa. Tultiin taas vähän tutummaksi, raja kodin ja koulun välillä pieneni taas hieman.
Tammikuussa uudestaan. Pidämme saman linjan, emme kehitä juhlaa tai suurta esitystä tuolle päivälle. Toivomme, että vieraita tulee lisää, vaikka nytkin jo joka talossa oli miltei 50 kävijää.

Kysyin vanhemmilta mitä he haluaisivat että koulu tulevaisuudessa opettaisi. Monen vastaus liittyi someen. Halutaan, että lapsi koulussa oppii sosiaalisen median käytön ja sen säännöt. Itse olen somekäyttäjä ja minun on helppo siitä puhua ja sitä opettaa. Someen lähtö vaatii hieman uskallusta ja rohkeutta kokeilla. Haastoin itseni uudelleen ja liityin snapchattiin, ihan vaan oppiakseni mikä se on ja mitä siellä tehdään. Valitsin tyylin: snäppään rehtorin työstä. Jos siis haluat nähdä mitä reksi työpäivinään tekee, niin tule snäppikaverikseni. Löydät nimellä Eija-reksi.

Tänään on edessä viimeinen työpäivä ennen lomaa. Se on aina jännä päivä sekin: ilmassa on odotusta, iloa ja säpinää. Oppilaat käyttäytyvät vähän niinkuin minun veljeni koira: se tietää kyllä miten pitäisi olla, mutta kun on niin täynnä virtaa ja elämäniloa, niin ei kertakaikkiaan pysty vaan olemaan :)

Oikein hyvää syyslomaa ympäri Suomea!

Mitäs mitäs...?

Onko reksillä ollut kiireitä, kun ei ole blogia ehtinyt päivittää?

ON.

Tai siis ei kiirettä tietenkään, vaan paljon tehtävää. Tosi paljon tehtävää. Armas kollegani siellä jossain ruudun takana, oletko jo tehnyt vuosisuunnitelman, oppilashuoltosuunnitelman, turvallisuussuunnitelman, riskikartoitusanalyysin tahi jonkun muun hallinnollisbyrokraattisen suunnitelman? Mites tuo ops-työn käynnistäminen kuntatasolla, tai jopa koulun tasolla? Onko monialaiset oppimiskokonaisuudet suunniteltu?
Oletko ehtinyt nähdä oppilaita tai opettajia?
Viimeiseen vastaan että en ole paljon ehtinyt. Toivottavasti tämä hallinnollinen käynnistysvaihe alkaa kohta olla ohi ja sitä ihminen pääsee oikeeseen työhön käsiksi. Pystyn taas avaamaan työhuoneen oven, kun en tarvitse kirjoitusrauhaa niin paljoa.

Onneksi on ollut pakko hoitaa rehtorin opetusvelvollisuus. Sitä ei saa ikinä poistaa! Parasta on ollut päästä pitämään musiikintunteja nelosille tai luovan kirjoittamisen tarinapajatunteja parille luokalle.

Ja kohta aloitan opettajien starttivartit: jokaiselle opelle omaa aikaa ja kuuntelen vastauksen kysymykseen: Miten Sinun kouluvuotesi on alkanut?

Kyllä tämä tästä. Kuukausi takana, koulujuna alkaa olla raiteillaan tänä lukuvuonna 2015-2016.

Tsemppiä reksiarkeen kollegat!

Kolme teesiä

Hyvää huomenta kaikille!
Tervetuloa uuden lukuvuoden aloitukseen.

Kesällä päässäni muhi paljon työideoita ja näistä osa on päässyt loppukilpailuun: mitä meidän koulussa tehdään eri lailla kuin ennen?

1. Meillä on joka talossa avoimet ovet kolme kertaa tulevan lukuvuoden aikana. Teemana "Ihan tavallinen tiistai". Tai keskiviikko, tai torstai.
Avaamme ovet ja kutsumme kaikki tulemaan kouluun katsomaan mitä täällä oikeasti tehdään. Emme järjestä mitään showta tai sirkustemppuja, vaan meillä on tavallinen koulupäivä. Tehdään koulu näkyväksi.
Kuulostaa yksinkertaiselta. Mutta totuus on, ettei tällaista ole täällä ennen tehty.

2. Meidän koulussa mennään metsään kolmeksi päiväksi lukuvuoden aikana. Aivan upea Vahteriston luonnonsuojelualue käden ulottuvilla. Me menemme sinne syksyllä, talvella ja keväällä. Suunnitellusti. (Viime keväänä toteutettiin eka metsäpäivä, kirjoitin siitä blogiinkin toukokuussa. Nämä saavat nyt jatkoa.)

3. Meidän koulussa pidetään huolta siitä, että jokaisella lapsella on tunti liikettä päivässä. Se järjestyy sillä, että on kaksi pitkää välkkää, joiden aikana ollaan ulkona ja liikutaan. -Tai ainakin siihen annetaan mahdollisuus.
Lisäksi koko koulupäivän aikana lisätään pientä liikettä. Tämäkin suunnitellusti.

Näillä yksinkertaisilla eväillä uuteen lukuvuoteen.

Tervetuloa kouluun!

Hyvää kesää kaikille!

Lukuvuosi alkaa olla paketissa. Huomenna vielä viimeinen silaus.

Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille oikein hyvää kesää. Kiitos kaikista yhteydenotoista, varsinkin rehtorikollegoiden puhelut ja keskustelut lämmittävät mieltä.

Elämä on juhla.
Huomenna vietän poikani ylioppilasjuhlaa. Ylpeänä laitan lyyran rintaan ja olen iloinen ja onnellinen. Opettajaäiti arvostaa koulun eteen tehtyä työtä todella paljon.

Oikein ihania kesäpäiviä: aurinkoa, valoa ja lämpöä!

Palautekyselyn tuloksia

Perinteiseen tapaan kysyimme kaikilta koulumme perheiltä palautetta menneestä lukuvuodesta.

Vastausprosentti oli kaikkiaan 74, eli varsin hyvä.

Kehittämiskohteiksi nousi seuraavat asiat:

1. Kiusaamistilanteiden nopea ja tehokas selvittäminen.
2. Positiivisen palautteen lisääminen entisestään.
3. Liikuntatuntien ohjelmarungon laatiminen tiedoksi koteihin.

Lisäksi päätimme, että seuraavana lukuvuonna palaute kerätään jo tammikuussa ja että kysely tehdään sähköisenä.
Teimme myös hieman muutoksia kysymyksiin, jotta vastaaminen on helpompaa.

Kiitokset vararehtorille, joka tehokkaasti analysoi ja teki yhteenvedon kaikista palautetuista papereista!


PATASTENMÄEN PALAUTELOMAKKEIDEN YHTEENVETO / toukokuu 2015

                                                        Puukoulu      Tiilikoulu     Jukola         Kaikki      EOS

Koulun ilmapiiri	4,8	4,4	4,7	4,6	-
Oppilas lähtee mielellään kouluun.	4,6	4,6	4,8	4,7	2
Koulun ilmapiiri on hyvä.	4,7	4,5	4,8	4,7	8
Oppilas tuntee olonsa turvalliseksi koulussa.	4,8	3,6	4,8	4,4	2
Oppilas tuntee olonsa turvalliseksi koulumatkalla.	4,7	4,8	4,6	4,7	0
Koulu suhtautuu ongelmatilanteisiin rakentavasti.	4,7	4,4	4,6	4,6	21
Lapsi tuntee olevansa muiden oppilaiden hyväksymä.	4,8	4,3	4,7	4,6	11
Lapsi tuntee tulevansa kuulluksi.	4,9	4,3	4,7	4,6	11
Lapsi tuntee olevansa oman opettajansa hyväksymä.	5,0	4,7	4,9	4,9	2
Koulun kasvatus ja opetus	4,7	4,4	4,7	4,6	-
Tiedotus kouluun liittyvissä asioissa on riittävää.	4,7	4,4	4,7	4,6	6
Koulun työskentelytavat sopivat lapselleni.	4,7	4,5	4,8	4,7	3
Oppilas on oppinut ottamaan vastuuta omasta työstään.	4,7	4,4	4,7	4,6	8
Oppilas on oppinut arvioimaan työtään ja käytöstään.	4,7	4,4	4,4	4,5	15
Oppilas on oppinut yhteistyötaitoja.	4,8	4,5	4,7	4,7	5
Kodin ja koulun yhteistyö	4,9	4,6	4,9	4,8	-
Vanhempina luotamme koulun toimintaan.	4,9	4,6	4,9	4,8	0
Vanhempina luotamme lapsemme opettajaan.	4,9	4,7	4,9	4,8	1
Olemme tyytyväisiä kodin ja koulun yhteistyöhön.	4,8	4,5	4,8	4,7	9
Vastausprosentti	80%	75%	70%	74%	-

Metsäpäivä

Helatorstain jälkeisenä perjantaina Tiilikoulun 3.-5.-luokkalaiset menevät metsään.
Reksin idea, ja ohje oli, että ehdottomasti ilman stressiä, tarkkoja aikatauluja ja liiallista suunnittelua.
Ruoka tuodaan autolla sammalmättäälle, omat lautaset ja lusikat ja mukit ja muovipussikin vielä likaiselle lautaselle.
Ja säänmukainen varustus.

Onnistuuko tällainen vapauden määrä?
Opet ovat valmistautuneet päivystämään kukin omassa polunmutkassaan ja heillä on suunniteltuna oma toimintapiste. Metsäalueella saa kulkea vapaasti kenen kanssa haluaa. Ne, jotka haluavat ja tarvitsevat aikuisen seuraa, saavat sitä opettajien lisäksi koulunkäyntiohjaajiltamme ja erityisope-Ernalta.

No mitä sieltä metsästä sitten löytyy:
Reksi ja ruokalan Jenna hoitavat muonituksen ja roudaamisen.
Jenni pelaa pihapelejä.
Hanna-Mari tutkii luuppien kanssa ötököitä.
Aaro tekee ympäristötaidetta.
Perttu vetää lipunryöstöä.
Terhi rakentaa minimajoja.
Jennika tekee luontoaskartelua
Kirsi tutkii keväisen metsän lintutilannetta.
Rehtori-Eija soittaa huilua.

Ja oppilaat saavat tulla mukaan tekemään mitä haluavat ja kenen kanssa haluavat.
Kaikki tämä koulun lähiympäristössä, keväisessä Vahteriston metsässä.
Tervetuloa kouluun!

Pienet on isoja -ja toisinpäin

Tänään on Tiilikoululla vieraita: tulevat kolmosluokkalaiset, eli nykyiset tokaluokkalaiset Jukolan koulutalosta ovat saapuneet kylään koko päiväksi. Tutustumaan, olemaan isoja.
Viidesluokkalaiset vapauttivat luokkatilansa ja lähtivät päiväksi Jukolaan olemaan pieniä ja muistelemaan menneitä.

Ilmassa on jännitystä, iloa ja ihmetystä. Välitunnilla, ruokalassa, käytävillä kaikki tuntuu olevan toisin kuin omassa tutussa koulutalossa. Ja Jukolassa olevat isot vitoset käyvät moikkaamassa tuttuja kasvoja eskarissa, ruokalassa ja ehkäpä päiväkodin puolellakin.

Rehtori on onneksi sama. Ja kävi tervehtimässä ja juttelemassa ja tunsi suurta iloa siitä, että yksi oppilas huudahti: -Onneks sä reksi oot jo tuttu mulle, kiva kun sä meidän kanssa siellä Jukolassa aina (=yhden päivän viikossa) oot.

Ja näin tämä minun hullu palapelityöni sai taas yhden kiitoksen: on tärkeää ja tarpeellista tehdä itsensä näkyväksi kaikille. Ja luoda olo siitä, että talossa on yksi rehtori, joka ehtii aina olla joka paikassa ja kaikkien kanssa :)

Sormet syyhyää jo

Tekisi jo niin mieli alkaa toden teolla suunnittelemaan ensi lukuvuotta! Valmistelut on jo tehty: saksanlukijat on tiedossa, käsityövalinnat on tehty, naapurikoulun kanssa on sovussa saatu sovittua yhteisten opettajien ja yhteisten tilojen käyttö. Et-opetuskin alkaa olla plakkarissa.
Tuntikehyksen on lupailtu olevan ennallaan, hankerahoista ehkä irtoaa samanaikaisopettaja.

Palapeli on tarkka ja monitasoinen: ei pelkästään monta palaa, vaan monta ulottuvuutta. Oikeastaan lukkarin teko alkaa siitä, että mietin missä on eräs 4.luokkalainen montessoriluokan saksanlukija ja et-oppilas on milloinkin. Hän on kolmessa eri koulutalossa, lukuisien opettajien opetettavana.

Opettajilta kysyn toiveita, vaikkakaan en niitä aina pysty täyttämään. Hyppytunteja ei tule, se on ollut meillä periaatteena aina. Mutta sitä en voi luvata, että paljon tunteja ja perjantaina loppuu klo 12 ja ryhmät on pieniä eikä oikeastaan mielellään montaa ulkovalvontaa :)

Se, joka kykenee opettamaan käsitöitä, englantia, liikuntaa tai musiikkia, saa enemmän viikkotunteja kuin se, joka ei näitä opeta. Alkuopetusluokkien opettajat joutuvat tyytymään perustunteihin, elleivät halua lähteä toiseen taloon opettamaan isompia oppilaita just esimerkiksi enkussa tai käsitöissä.

Mutta vielä on edessä ihana toukokuu ja sen tuomat haasteet. Toivotan malttia ja mielenrauhaa ja muistilistojen tekemistä kaikille opettajille! Siellä se jo siintää ihana kesä. Ja reksikin odottaa mieluisan kesätyövaiheen alkamista: työssä tulee kiva vaihe, kun oppilaat ja opet on yhtäkkiä poissa ja pääsee rauhassa suunnittelemaan ja sitten vihdoin laskeutumaan pikku hiljaa omaan lomaan. -No nyt taisin mennä jo asioiden edelle, vastahan meillä on huhtikuu käsiteltävänä.

Ihanaa kevättä silti. Ihan joka päivä ja jo aamusta alkaen.

Sijaisia

Tällä hetkellä koulussamme on paljon sijaisia. Osa opettajista on koulutuksessa, osa sairaana.
Hyvä sijainen on kullanarvoinen: hän osaa lukea peliä, tarttuu toimeen, eikä hätkähdä sitä, että jokainen luokka testaa sijaisen auktoriteetin ensi minuuttien aikana.

Hyvä ope jättää sijaiselle ohjeet. Hyvät ohjeet ovat selkeät, ei liian yksityiskohtaiset. Ohjeissa jätetään tilaa "parille muuttujalle", joita aina ilmenee. Luokka on järjestyksessä, tavarat löytyy. Ihanan idyllistä.
Tätä idylliä en voi taata: sairastapauksissa ei kukaan pysty laatimaan ohjeita, täytyy vain luottaa siihen, että kouluun tulee edes joku. Aikuinen, täysi-ikäinen.

Ja kyllähän asiat järjestyvät. Jos ei saada sijaista, naapuriluokan ope ottaa luokan haltuunsa oman työnsä ohella. Jos tämä ei ole mahdollista, esim. liikuntatuntien takia, niin reksi tulee ja pelastaa. Jos tämäkään ei onnistu, niin kootaan suurryhmä, joka menee pihalle peuhaamaan aikuisen valvovan silmän alle. Ja toivotaan, että mitään ei sattuisi.

Onneksi kukaan kuntapäättäjä ei ole tänä keväänä (vielä) sanonut, että koulu ei saa palkata sijaisia. Silloin tilanne on sietämätön ja turvaton. Turvaton niin oppilaille, opettajille kuin rehtorillekin.

Kiitos siitä, että saamme palkata sijaisia, kiitos siitä että hyviä sijaisia löytyy!

Tee ainakin tämä

Opetussuunnitelmauudistus. Sanalta ei ole tänä keväänä voinut välttyä yksikään koulussa työskentelevä.

Toivottavasti ajatustyö on lähtenyt liikkeelle. -Mitä minun pitää työssäni tehdä, jotta otan askeleita uuden opetussuunnitelman suuntaan?

Tänään aamukahvilla tuli mieleeni nämä. Jos minä olisin ope, niin tekisin luokassani ainakin nämä. Ja mielellään heti, jo tänään.

1. Sisusta luokkasi uudelleen. Tee sinne rauhallisen työn soppi. Varaa sinne luettavaa, väritystarvikkeita, pelejä, tyynyjä, kuvakirjoja, ehkä tabletti tai tietokone. Sovi sinne oppilaiden kanssa säännöt, käytä sitä palkintona, tai rauhoituskeinona. Anna oppilaalle mahdollisuus rauhoittua, opetella pikku hiljaa tekemään keskittynyttä ja hiljaista työtä.

2. Varaa viikon työjärjestykseen pari hetkeä, ei välttämättä kokonaisia oppitunteja ns. omiin töihin. Termi lainattu suoraan montessoriopetukselta.
Omien töiden aikana voisi tehdä tekemättä jääneitä yhteisiä tehtäviä ajan tasalle, ilman kiirettä. Tai jos kaikki on tehty, voisi edetä omassa itsevalitussa projektissa eteenpäin. Tämä työhetki auttaa hitaampia oppilaita oppimaan ja kertaamaan ilman sitä pelkoa, että muut menevät eteenpäin. Ja nopeat ja lahjakkaat oppilaat voivat haastaa itsensä sopivaksi katsomallaan hommalla.

3. Varaa viikon työjärjestykseen hetki, jolloin menette ulos. Metsään, niinkuin tämän päivän Hesarissa sanottiin. http://www.hs.fi/kaupunki/a1427087775779
Varaa aika, jolloin tutustutte lähiympäristöön, luontoon. Oli koulusi sitten kaupungissa tai maalla, jokin lähiympäristö sillä kuitenkin on.
Mikäli "metsään meneminen" on säännöllistä, siellä väistämättä tulee tehtyä systemaattista ympäristön havainnointia, joka luontevasti nivoutuu laaja-alaisiin oppimiskokonaisuuksiin.

Voiko näitä ideoita toteuttaa? Mitä mieltä olet? Jos mieleesi tulee esteitä, niin raivaa ne. Näillä keinoilla olet jo matkalla kohti oppimisympäristön muutosta, laaja-alaisia oppimiskokonaisuuksia ja yksilöllistä oppimista.

Ja jos teet jo kaiken tämän, niin hiphei ja hieno juttu!

Riksun OPS2016

Riihimäen ops-työ on alkanut.
Minusta on tullut Riihimäen ops-koordinaattori, joka vastaa siitä, että homma lähtee käyntiin. Ja pysyy käynnissä. Ja että valmista tulee.

Käytössämme tulee olemaan pedanet-työskentelyalusta. Odotukseni sen käytettävyyteen ovat suuret: tällä hetkellä oletan ja odotan, että sinne kirjoitetaan valmista tekstiä ja vaivattomasti. Kirjoittajia tulee olemaan monta ja minä päämoderaattorina vastaan siitä, että tyylilaji teksteillä on suunnilleen sama.
Valvon myös kommentointia ja keskustelujen sisältöä.

Perustimme neljä OPS-työryhmää. Työryhmät ovat rehtorivetoisia ja niihin pääsee enintään kahdeksan muuta jäsentä, ryhmän työstä maksetaan erikseen sovittu korvaus.
Toistaiseksi tunkua ei ole ollut... Mutta viimeinen ilmoittautuminen onkin vasta 20.3. Ja Hämeessä kun ollaan, niin hidas reagointi on aivan normaalia.

Emme lähde rakentamaan ops:ia sisältöjen kautta, sisältötyö alkaa vasta syksymmällä, sitten kun illatkin pimenee ja voi rauhassa käpertyä oppisisältöjen ääreen.
Näin kevään kirkkaudessa keskitymme isompiin kokonaisuuksiin; ops-ryhmiemme teemat ovat seuraavat:

1. Arviointiprosessi Riihimäen kouluissa
- opintojen aikainen arviointi, oppimisprosessin arviointi. Eri arviointitavat, sanallinen arviointi, numeroarviointi, päättöarviointi.

2. Työtavat ja oppimisen toimintakulttuuri
- Oppimisen toimintakulttuuri, oppimisen tavat: TVT:n käyttö oppimisessa, toiminnallinen oppiminen, oppimisympäristöt, eheyttävä opetus, monialaiset oppimiskokonaisuudet.

3. Laaja-alaiset oppimiskokonaisuudet
- Kokonaisuuksien toteuttaminen Riihimäen kouluissa. Käytännön ideoita, eri oppiaineiden sisällyttäminen kokonaisuuksiin.

4. Hyvinvointi ja oppiminen, yhteistyö.
- Koulu osana yhteiskuntaa: koulu, huoltajat, oppilaat, kolmas sektori, kerhotoiminta, ap/ip-toiminta. Hyvinvoinnin lisääminen koulun arjessa.

Ryhmien työtä ohjaa ohjausryhmä, joka kouluttautuu itsekin prosessin aikana.
Ryhmän jäsenet vievät ops-ilosanomaa omiin kouluihinsa: kouluissa tehdään omaa opetussuunnitelmatyötä samaan aikaan tämän kunnallisen työn kanssa.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Niin se on.

Toiminnallinen oppiminen

Olen tässä viime aikoina paljon miettinyt toiminnallisuutta koulutyössä.
Me opettajathan olemme onnemme kukkuloilla, jos luokka istuu hiljaa paikallaan ja tekee hiljaa kirjallisia tehtäviä. Mielellään muutaman tunnin putkeen.

Toiminnallisuus on kuitenkin sitä mitä lapsi kaipaa. Miten toiminnallisuutta saataisiin koulutyöhön lisää siten, että työrauha 25 oppilaan luokassa säilyisi?
Lapset ottavat ilolla vastaan jokaisen toiminnallisen hetken, mutta mutta onkin siinä, että niin kovin helposti kaikki menee överiksi. Tulee tilanteita. Tulee riitoja. Tulee epäoikeudenmukaisuushetkiä. Tulee odottamista. Tulee turhautumista.

Mietimme opettajan kanssa miten saada erään luokan matikantunneille lisää levollisuutta ja motivoituneisuutta. Ehdotin jotain toiminnallista, voisiko päästää oppilaat tekemään jo osaamiaan asioita? Tekemään vaikka kertotaulurappuset?


                                                      Ja kas, tällaiset niistä tuli:

Haastankin jokaisen opettajan viettämään toiminnallisuustiistaita tästä hetkestä suvivirteen asti: Suunnittele ja toteuta jotain toiminnallista joka ikinen tiistai. 

Kokeile.

Hyvinvointisuunnitelma

Koulumme teemana on tänä keväänä hyvinvointi. Ja hyvinvoinnissa erityinen painotus opettajan hyvinvointiin.
Jatkamme luonnollisesti positiivisen pedagogiikan siivittämällä tiellä, mutta lisäämme hieman painotusta siihen, miten koulun tärkeät ammattilaiset jaksavat ja voivat niin työssään kuin sen ulkopuolellakin.

Hyvinvointia voidaan ajatella kolmen eri näkökulman kautta: ammatillinen hyvinvointi, kollegiaalinen hyvinvointi ja henkilökohtainen hyvinvointi.

Näiden eri näkökulmien parissa työskennellään monin tavoin. Olen pyytänyt vieraaksemme psykologia kertomaan miten lisätä työrauhaa luokassa. Työterveyshoitaja on lupautunut opastamaan stressinhallinnassa. Työsuojeluihmisetkin ehtivät piipahtaa vastaamassa kysymyksiin ja kertomassa työsuojelun näkökulmaa koulutyöhön.
Lisäksi pidämme omia opehuoltoiltoja: pari kertaa kevään aikana kokoonnumme juttelemaan huolia pienemmäksi. Ilman lupalappuja, ilman lomakkeita, ilman byrokratiaa. Ei oppilastapauksia, vaan open omaan työhön liittyvää asiaa ja kollegiaalista tukea. Hyvää syötävää ja ei kiirettä.

Osa tästä tapahtuu opekokousten aikana, eli on siis työhön kuuluvaa. Opehuoltoillat ovat täysin vapaaehtoisia, mutta kokemuksesta voin kertoa, että ne ovat erittäin suosittuja ja tarpeellisia.

Esittelin tämän hyvinvointisuunnitelmani opettajille jo ennen joulua. Se aiheutti hyvää hyrinää. Toivottavasti hyvä mieli ja hyvinvointi lisääntyy ja leviää, ainakin se on meidän tavoitteemme tänä keväänä.