Huhtikuun alkupuolella pidimme jo perinteeksi muodostuneen kaikkien talojen vanhempainillan. Tällä kertaa olin kysynyt vanhemmilta toiveita illan sisällöstä jo etukäteen. Top3-toiveiksi muodostui sosiaalinen media, sosiaaliset taidot ja kaveriasiat.
Onnekseni minulla oli tiedossa yksi ihminen, joka osaisi puhua asiantuntijana näistä kaikista asioista. Pyysin sosiaalipsykologi Suvi Uskia puhujaksi iltaamme ja hän pääsi tulemaan.
Suvin esitys aiheesta oli mykistävä. Hän osasi ottaa esille juuri oikeita näkökulmia, mieltä askarruttavia aiheita ja sai ihmiset salissa kuuntelemaan ja keskustelemaankin.
Pääset tutustumaan Suviin tarkemmin tässä osoitteessa: www.suviuski.com
Tärkeimpinä havaintoina voisin mainita seuraavaa:
- Sosiaalinen media on lapselle joskus sama kuin kaveripiiri. Somessa ollaan kavereiden kanssa, hassutellaan, jaetaan tietoa, ollaan yhdessä.
- Somen vaarat tulee tiedostaa, mutta niitä ei tule liioitella. Emme me vanhemmatkaan aina osaa somessa käyttäytyä ja lapset vasta sitä opettelevat.
- Sosiaalinen media elää ja muuttuu koko ajan. Emme pysy perässä, vaikka kuinka yrittäisimme. Vanhempien tulee kuitenkin olla kiinnostuneita lasten some-elämästä.
- Ruutuaika on käsitteenä jo vanhentunut. Ruudut kulkevat mukanamme, olemme ruudun ääressä hyvin usein. Tietenkin se, mitä teemme ruudun kautta on tärkeää. Passiivinen selailu ja tuijottelu ei juuri kehitä ihmistä.
- Vuorovaikutustilanteessa voi aina valita tavan toimia: rakennatko vai rikotko? Vuorovaikutustaitoja voi ja tulee opetella.
Suvi Uski teetti myös kyselyn kuulijoille esityksensä aikana. Kyselyn tulokset löydät tästä linkistä.
Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut ja vieraamme aivan loistava esiintyjä ja asiantuntija.
Jatkamme vuosittaisten kasvatusteemaisten vanhempainiltojen sarjaa, ensi vuonna sitten jotain muuta!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste some. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste some. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 12. huhtikuuta 2017
tiistai 3. marraskuuta 2015
perjantai 9. lokakuuta 2015
Koulun ovet auki
Syyskuun lopussa meillä oli kaikissa taloissa avoimet ovet.
Idea ihan tavallisesta tiistaista ja kutsutuista vieraista onnistui loistavasti. Päivästä pitivät niin oppilaat, opettajat kuin vanhemmatkin. Ei se silloin voi olla huono!
Mikä siinä sitten onnistui?
Kotiväki näki mitä koulussa tehdään. Millainen on musantunti, miten mennään syömään, mikä hässäkkä syntyy kun kaikki lähtee välkälle.
Oppilaat halusivat olla kunnolla. Haluttiin näyttää vieraille, että kyllä me osataan.
Opettajat saivat tehdä työtään ja sen lomassa jutella vanhempien kanssa. Tultiin taas vähän tutummaksi, raja kodin ja koulun välillä pieneni taas hieman.
Tammikuussa uudestaan. Pidämme saman linjan, emme kehitä juhlaa tai suurta esitystä tuolle päivälle. Toivomme, että vieraita tulee lisää, vaikka nytkin jo joka talossa oli miltei 50 kävijää.
Kysyin vanhemmilta mitä he haluaisivat että koulu tulevaisuudessa opettaisi. Monen vastaus liittyi someen. Halutaan, että lapsi koulussa oppii sosiaalisen median käytön ja sen säännöt. Itse olen somekäyttäjä ja minun on helppo siitä puhua ja sitä opettaa. Someen lähtö vaatii hieman uskallusta ja rohkeutta kokeilla. Haastoin itseni uudelleen ja liityin snapchattiin, ihan vaan oppiakseni mikä se on ja mitä siellä tehdään. Valitsin tyylin: snäppään rehtorin työstä. Jos siis haluat nähdä mitä reksi työpäivinään tekee, niin tule snäppikaverikseni. Löydät nimellä Eija-reksi.
Tänään on edessä viimeinen työpäivä ennen lomaa. Se on aina jännä päivä sekin: ilmassa on odotusta, iloa ja säpinää. Oppilaat käyttäytyvät vähän niinkuin minun veljeni koira: se tietää kyllä miten pitäisi olla, mutta kun on niin täynnä virtaa ja elämäniloa, niin ei kertakaikkiaan pysty vaan olemaan :)
Oikein hyvää syyslomaa ympäri Suomea!
Idea ihan tavallisesta tiistaista ja kutsutuista vieraista onnistui loistavasti. Päivästä pitivät niin oppilaat, opettajat kuin vanhemmatkin. Ei se silloin voi olla huono!
Mikä siinä sitten onnistui?
Kotiväki näki mitä koulussa tehdään. Millainen on musantunti, miten mennään syömään, mikä hässäkkä syntyy kun kaikki lähtee välkälle.
Oppilaat halusivat olla kunnolla. Haluttiin näyttää vieraille, että kyllä me osataan.
Opettajat saivat tehdä työtään ja sen lomassa jutella vanhempien kanssa. Tultiin taas vähän tutummaksi, raja kodin ja koulun välillä pieneni taas hieman.
Tammikuussa uudestaan. Pidämme saman linjan, emme kehitä juhlaa tai suurta esitystä tuolle päivälle. Toivomme, että vieraita tulee lisää, vaikka nytkin jo joka talossa oli miltei 50 kävijää.
Kysyin vanhemmilta mitä he haluaisivat että koulu tulevaisuudessa opettaisi. Monen vastaus liittyi someen. Halutaan, että lapsi koulussa oppii sosiaalisen median käytön ja sen säännöt. Itse olen somekäyttäjä ja minun on helppo siitä puhua ja sitä opettaa. Someen lähtö vaatii hieman uskallusta ja rohkeutta kokeilla. Haastoin itseni uudelleen ja liityin snapchattiin, ihan vaan oppiakseni mikä se on ja mitä siellä tehdään. Valitsin tyylin: snäppään rehtorin työstä. Jos siis haluat nähdä mitä reksi työpäivinään tekee, niin tule snäppikaverikseni. Löydät nimellä Eija-reksi.
Tänään on edessä viimeinen työpäivä ennen lomaa. Se on aina jännä päivä sekin: ilmassa on odotusta, iloa ja säpinää. Oppilaat käyttäytyvät vähän niinkuin minun veljeni koira: se tietää kyllä miten pitäisi olla, mutta kun on niin täynnä virtaa ja elämäniloa, niin ei kertakaikkiaan pysty vaan olemaan :)
Oikein hyvää syyslomaa ympäri Suomea!
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
Vanhempi, lue tämä.
Tarvitseeko minun tietää jotain sosiaalisesta mediasta?
Ei minulla ole aikaa.
En todellakaan tiedä mitä siellä puuhataan.
Aikun on epämukava aihe tämä.
***
Onko tuttua? Tuntuuko, että on joku toinen maailma, some-maailma, jonne et kuulu ollenkaan?
Suosittelen lämpimästi seuraavan erinomaisesti kirjoitetun artikkelin lukemista.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/28/heratys-aikuiset-whatsapit-ja-somehommelit-ovat-lastemme-todellisuus
Ei minulla ole aikaa.
En todellakaan tiedä mitä siellä puuhataan.
Aikun on epämukava aihe tämä.
***
Onko tuttua? Tuntuuko, että on joku toinen maailma, some-maailma, jonne et kuulu ollenkaan?
Suosittelen lämpimästi seuraavan erinomaisesti kirjoitetun artikkelin lukemista.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/28/heratys-aikuiset-whatsapit-ja-somehommelit-ovat-lastemme-todellisuus
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Paketissa
Pari viikkoa on vierähtänyt vauhdilla täällä kesätöissä.
Lukujärjestykset on valmiita, valmistuivat ennätyshelposti. Mielen päällä oli niin paljon muuta asiaa "oikean elämän" puolelta, että ehkä kurrepalapelillä leikkiminen oli hyvää sijaistoimintaa.
Lukujärjestykset ovat silti, tai ehkä juuri siksi, toimivia ja hyviä. Pedagogiaa on ajateltu, ryhmiä saatu jaettua, eikä samanaikaisopettajia tarvittu kovin moneen kohtaan pelastamaan pulasta. Ja olin jopa itsekäs: opetan englantia kolmelle luokalle ja lähdin rakentamaan settiä siitä missä kohdassa haluan opettaa :) Tästäkään ei tarvinnut joustaa kuin kerran.
Opettajapaketti kasassa. Melkein. Odotan soittoa varalle valitulta, ottaako hän pestin täällä vastaan, kun on jo lupautunut muualle. Toivottavasti ottaa.
Nämä viimeiset rekryt ovat haastavia. Hankerahoituksen vuoksi ne päästiin laittamaan auki myöhään, ja kaikillä työnhakijoilla on monta rautaa tulessa samaan aikaan. Kieltäytyminen yhdestä paikasta viime tipassa aiheuttaa ketjureaktion monessa muussa -ja reksille kesäloman viivästymistä.
Noh, asioilla on tapana järjestyä.
Päivän päätteeksi menen vielä haastattelemaan mahdollista tulevaa koulupsykologia. Olisi ihan lottovoitto, jos tänne itäiselle alueelle vihdoin saataisiin oma psykologi. Sitä odotellessa.
Oikein hyvää kesää kaikille blogin lukijoille! Palaan tänne elokuun puolella, twitteristä en varmaankaan malta kokonaan luopua kesälläkään. Tosin sieltä voi löytää virkamiehen lomaleppoisia twiittejä, tuskin ne kovin paljon kouluun liittyvät. Elämään kuitenkin.
Lukujärjestykset on valmiita, valmistuivat ennätyshelposti. Mielen päällä oli niin paljon muuta asiaa "oikean elämän" puolelta, että ehkä kurrepalapelillä leikkiminen oli hyvää sijaistoimintaa.
Lukujärjestykset ovat silti, tai ehkä juuri siksi, toimivia ja hyviä. Pedagogiaa on ajateltu, ryhmiä saatu jaettua, eikä samanaikaisopettajia tarvittu kovin moneen kohtaan pelastamaan pulasta. Ja olin jopa itsekäs: opetan englantia kolmelle luokalle ja lähdin rakentamaan settiä siitä missä kohdassa haluan opettaa :) Tästäkään ei tarvinnut joustaa kuin kerran.
Opettajapaketti kasassa. Melkein. Odotan soittoa varalle valitulta, ottaako hän pestin täällä vastaan, kun on jo lupautunut muualle. Toivottavasti ottaa.
Nämä viimeiset rekryt ovat haastavia. Hankerahoituksen vuoksi ne päästiin laittamaan auki myöhään, ja kaikillä työnhakijoilla on monta rautaa tulessa samaan aikaan. Kieltäytyminen yhdestä paikasta viime tipassa aiheuttaa ketjureaktion monessa muussa -ja reksille kesäloman viivästymistä.
Noh, asioilla on tapana järjestyä.
Päivän päätteeksi menen vielä haastattelemaan mahdollista tulevaa koulupsykologia. Olisi ihan lottovoitto, jos tänne itäiselle alueelle vihdoin saataisiin oma psykologi. Sitä odotellessa.
Oikein hyvää kesää kaikille blogin lukijoille! Palaan tänne elokuun puolella, twitteristä en varmaankaan malta kokonaan luopua kesälläkään. Tosin sieltä voi löytää virkamiehen lomaleppoisia twiittejä, tuskin ne kovin paljon kouluun liittyvät. Elämään kuitenkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)