Hei lukija,
Ihminen ehtii mitä haluaa. Ja huomaan, etten ole ehtinyt kirjoittaa tänne reksiblogiin yhtikäs mitään. Taitaa olla aika todeta, että blogikirjoittelu on tullut tiensä päähän.
Jätän kuitenkin blogin näkyviin. Sieltä voi halutessaan löytää kouluteemaan liittyviä tekstejä ja ideoita.
Oikein hyvää syksyä kaikille koulumaailmaan! Iloa ja valoa!
Eija
Patastenmäen koulun rehtorin blogi
Tervetuloa rehtorin koulublogiin!
Blogin tarkoitus on kertoa kouluasioista rehtorin näkökulmasta. Blogissa on kuvauksia ja kuvia koulun arjesta, rehtorin näkemyksiä pedagogiikasta ja pohdintoja kasvatuksellisista aiheista - ja aiheen vierestä.
keskiviikko 5. syyskuuta 2018
torstai 7. joulukuuta 2017
Juhlapuhe Suomi100
Suomi100
Itsenäisyysjuhlan
juhlapuhe
5.12.2017
Riihimäen
Urheilutalo
Arvoisa
juhlaväki, hyvät kunniavieraat.
Osoitan
puheeni teille kunniavieraille, eli kaikille täällä oleville lapsille.
Kun
Sinä kasvat ja vanhenet, huomaat että kaikki vanhat asiat alkavat kiinnostaa
yhä enemmän ja enemmän. Millaista oli ennen, mitä kaikkea historia pitääkään
sisällään, mitä vaikutuksia sata vuotta sitten tehdyillä päätöksillä on tämän
päivän elämään?
Mutta
ei se sinua tänään kiinnosta, eikä pidäkään!
Tänään
sinun pääsi täyttyy ajatuksista, jotka liittyvät tulevaisuuteen. Mikähän
minusta tulee isona? Onko sellaista ammattia vielä keksitykään? Onko totta,
että kohta meillä on oikeasti käytösä autoja, jotka kulkevat ilman kuljettajaa?
Pääsenköhän minä avaruusmatkalle turistina? Oppiiko robotti lukemaan ihmisen ajatuksia,
tuntemaan myötätuntoa?
Sata
vuotta sitten meillä Suomessa ja Riihimäellä asui ja eli ihan tavallisia ihmisiä.
Heistä juuri kukaan ei ole enää elossa, mutta muistoissa ja puheissa saattaa vilahtaa
Aune-mummu, tai isoeno-Erkki. Näiden ihmisten elämänvaiheista voi olla vielä
merkkejä jäljellä: joku on rakentanut talon, joka on vielä pystyssä. Joku taas
teki jotain niin merkittävää, että on saanut oman patsaan kaupungin puistoon.
Mitähän
sellaista sinä tulet tekemään, että sitä muistellaan vielä Suomi200-vuotta
–juhlissa? Ei voi tietää, vielä.
Sadan
vuoden itsenäisyyden aikana Suomen erityispiirteet ovat pysyneet ennallaan:
meillä on aina ollut kaunis ja puhdas luonto. Meillä ollaan aina oltu
sinnikkäitä, sisukkaita ja ahkeria. Jos on tullut eteen ongelmia, niihin on
keksitty ratkaisuja.
Pidetään
huolta, että nämä suomalaisuuden tunnuspiirteet säilyvät: suojellaan ja
arvostetaan luontoa ja sen kauneutta, ei anneta laiskuudelle valtaa, vaan
ollaan ahkeria, oppivaisia ja kekseliäitä edelleen.
Te
arvoisat kunniavieraat rakennatte tulevaisuuden Suomea. Te pidätte
tulevaisuudessa huolta meistä vanhoista ihmisistä, te keksitte uusia
innovaatioita ja ratkaisuja, te huolehditte siitä että kaikki kaunis pysyy. Ja
teidän lapsenne rakentavat taas uutta omalla vuorollaan.
Mikä suomalaisuudessa on tärkeää? Mitä tärkeitä asioita meidän tulee
pohtia, kun elämme satavuotiaassa Suomessa?
Tärkeää
on tuntea historia ja sen vaikutus meihin, ajatuksiimme ja tekoihimme.
Tärkeää
on arvostaa tätä hetkeä ja huomata lähellä oleva toinen ihminen.
Tärkeää
on suunnata katse kohti tulevaa, sillä tulevaisuudessa kaikki on mahdollista.
Ihan kaikki.
Onnea
satavuotias Suomi ja Suomen tulevaisuuden tekijät!
keskiviikko 31. toukokuuta 2017
Rehtorin kevätpuhe
Kevätpuhe 2017
Vähän aikaa sitten oli tunne, että tästä keväästä puuttuu
jotain. Räntä, rakeet, pakkanen vei kevättunnelman mennessään. Tai ei sitä
oikeastaan viety, sitä ei alkuun meinannut ollenkaan edes olla. Eräänä pakkasaamuna edes linnut eivät laulaneet, ajattelin
että ne olivat jäätyneet raukat oksilleen.
Säästä huolimatta ollaan kouluvuonna kuitenkin päästy siihen
hetkeen, kun kaikki alkaa olla valmista. Upea hetki. Projektit on saatu päätökseen,
luokkaa ja koulua siivotaan, kirjoissa ei ole tekemättömiä läksyjä. Hyvä te,
hyvä me.
Lomalla haluaisi tehdä kivoja asioita: syödä jätskiä, uida,
lekotella, lähteä matkalle.
Matkalla voisi valita all-inclusive hotellin: kaikki on
valmista, voi vain valita mitä syö ja koska ja kuinka paljon.
All-inclusive ajatusta kun vein eteenpäin, niin tuli mieleen
että koulu on all-inclusive -talo. Täällä on kaikkea: voi valita miten
ahkerasti opiskelee, kuinka siistiä työnjälkeä tekee. Ammattitaitoinen
henkilökunta on aina tarjolla auttamaan ja opettamaan vaikeissa haasteissa ja
ratkaisee eteen tulevat ongelmat, jotta oppiminen ja työnteko olisi
tuloksellista ja mielekästä.
All-inclusive -hotellissa voi loma mennä pieleen, jos syö
vain jätskiä ja herkkuja päivätolkulla. Vatsahan siinä protestoi ja tulee huono
olo. Samoin jos koulussa tekee aina vain helpomman kautta, haluaa omalla
showllaan häiritä omaa ja muiden oppimista; silloin jää saamatta täyden
palvelun talon hyödyt ja hyvät puolet.
Vapaus, vastuu ja velvollisuus, siinä elämän vvv-osoite.
Lukuvuoden ollessa päätöksessään, vastuu ja velvollisuudet
kevenevät ja vapaus lisääntyy.
Nauti elämästä, kesästä ja tulevasta. Suuntaa kasvot kohti
aurinkoa, iloitse jokaisesta uudesta aamusta mahdollisuuksineen.
keskiviikko 12. huhtikuuta 2017
Some-vanhempainilta
Huhtikuun alkupuolella pidimme jo perinteeksi muodostuneen kaikkien talojen vanhempainillan. Tällä kertaa olin kysynyt vanhemmilta toiveita illan sisällöstä jo etukäteen. Top3-toiveiksi muodostui sosiaalinen media, sosiaaliset taidot ja kaveriasiat.
Onnekseni minulla oli tiedossa yksi ihminen, joka osaisi puhua asiantuntijana näistä kaikista asioista. Pyysin sosiaalipsykologi Suvi Uskia puhujaksi iltaamme ja hän pääsi tulemaan.
Suvin esitys aiheesta oli mykistävä. Hän osasi ottaa esille juuri oikeita näkökulmia, mieltä askarruttavia aiheita ja sai ihmiset salissa kuuntelemaan ja keskustelemaankin.
Pääset tutustumaan Suviin tarkemmin tässä osoitteessa: www.suviuski.com
Tärkeimpinä havaintoina voisin mainita seuraavaa:
- Sosiaalinen media on lapselle joskus sama kuin kaveripiiri. Somessa ollaan kavereiden kanssa, hassutellaan, jaetaan tietoa, ollaan yhdessä.
- Somen vaarat tulee tiedostaa, mutta niitä ei tule liioitella. Emme me vanhemmatkaan aina osaa somessa käyttäytyä ja lapset vasta sitä opettelevat.
- Sosiaalinen media elää ja muuttuu koko ajan. Emme pysy perässä, vaikka kuinka yrittäisimme. Vanhempien tulee kuitenkin olla kiinnostuneita lasten some-elämästä.
- Ruutuaika on käsitteenä jo vanhentunut. Ruudut kulkevat mukanamme, olemme ruudun ääressä hyvin usein. Tietenkin se, mitä teemme ruudun kautta on tärkeää. Passiivinen selailu ja tuijottelu ei juuri kehitä ihmistä.
- Vuorovaikutustilanteessa voi aina valita tavan toimia: rakennatko vai rikotko? Vuorovaikutustaitoja voi ja tulee opetella.
Suvi Uski teetti myös kyselyn kuulijoille esityksensä aikana. Kyselyn tulokset löydät tästä linkistä.
Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut ja vieraamme aivan loistava esiintyjä ja asiantuntija.
Jatkamme vuosittaisten kasvatusteemaisten vanhempainiltojen sarjaa, ensi vuonna sitten jotain muuta!
Onnekseni minulla oli tiedossa yksi ihminen, joka osaisi puhua asiantuntijana näistä kaikista asioista. Pyysin sosiaalipsykologi Suvi Uskia puhujaksi iltaamme ja hän pääsi tulemaan.
Suvin esitys aiheesta oli mykistävä. Hän osasi ottaa esille juuri oikeita näkökulmia, mieltä askarruttavia aiheita ja sai ihmiset salissa kuuntelemaan ja keskustelemaankin.
Pääset tutustumaan Suviin tarkemmin tässä osoitteessa: www.suviuski.com
Tärkeimpinä havaintoina voisin mainita seuraavaa:
- Sosiaalinen media on lapselle joskus sama kuin kaveripiiri. Somessa ollaan kavereiden kanssa, hassutellaan, jaetaan tietoa, ollaan yhdessä.
- Somen vaarat tulee tiedostaa, mutta niitä ei tule liioitella. Emme me vanhemmatkaan aina osaa somessa käyttäytyä ja lapset vasta sitä opettelevat.
- Sosiaalinen media elää ja muuttuu koko ajan. Emme pysy perässä, vaikka kuinka yrittäisimme. Vanhempien tulee kuitenkin olla kiinnostuneita lasten some-elämästä.
- Ruutuaika on käsitteenä jo vanhentunut. Ruudut kulkevat mukanamme, olemme ruudun ääressä hyvin usein. Tietenkin se, mitä teemme ruudun kautta on tärkeää. Passiivinen selailu ja tuijottelu ei juuri kehitä ihmistä.
- Vuorovaikutustilanteessa voi aina valita tavan toimia: rakennatko vai rikotko? Vuorovaikutustaitoja voi ja tulee opetella.
Suvi Uski teetti myös kyselyn kuulijoille esityksensä aikana. Kyselyn tulokset löydät tästä linkistä.
Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut ja vieraamme aivan loistava esiintyjä ja asiantuntija.
Jatkamme vuosittaisten kasvatusteemaisten vanhempainiltojen sarjaa, ensi vuonna sitten jotain muuta!
tiistai 24. tammikuuta 2017
Monialainen oppimiskokonaisuus
Monialainen oppimiskokonaisuus, eli ilmiöviikko.
Patastenmäen koulun 3.-5.lk oppilailla Tiilikoulussa oli
lokakuussa ensimmäinen uuden opetussuunnitelman mukainen ilmiöviikko.
Tämän monialaisen oppimiskokonaisuuden tavoitteena on
yhdistää eri oppiaineita yhdeksi kokonaisuudeksi, osallistaa oppilaita
koulutyön suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin ja mahdollistaa eri
ikäluokkien yhteistyötä.
Lähdimme miettimään mikä olisi ajalle tyypillinen
ajankohtainen ilmiö, joka koskettaisi kaikkia koulussa olevia. Tulimme
tulokseen, että hyvinvointi ja sen lisääminen on akuutti aihe. Aihe tarkentui
kysymykseksi: mikä lisää minun kouluhyvinvointiani?
Oppilailta kysyttiin ideoita siitä mitä heidän mielestään
kuuluu hyvään oloon ja mitä hyvän olon kouluviikolla voisi koulussa tehdä.
Saimme hyvin monenlaisia vastauksia, joista ammattitaidolla ja pedagogisella
silmällä kokosimme monipuolisen ja opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisen
ohjelman viikon varrelle.
Koko prosessin punaisena lankana oli oppimispäiväkirja, joka
sisälsi myös kotona tehtäviä hyvän olon asioita: yhteisiä leipomishetkiä,
uintireissuja, ulkoiluja. Pyrimme saamaan siis myös vanhemmat tekemään asioita
yhdessä lasten kanssa.
Viikon runko oli seuraava:
Elokuvapäivä: Koko koulun väki vuorollaan katsoi elokuvan
Karhu. Tämän pohjalta opettajan kanssa tehtiin tehtäviä ja mietittiin elokuvan
teemaa ja sanomaa. Elokuva teki lapsiin vaikutuksen ja elokuvasta puhuttiin
vielä moneen kertaan viikon aikana.
Oman luokan päivä: Tämän päivän aikana toteutettiin
toiveita. Oli lelupäivää, pelipäivää, liikuntapäivää, leikkipäivää. Yhdessä
tekemistä ja viihtymistä. Yllättävän moni lapsi halusi leikkiä rauhassa.
Vierailijapäivä: Koululla oli kaksi vierasta: Punaisen
ristin ystävätoimintaa esitteli koulumme entinen opettaja Eevaliisa Hellstén ja
Kiekkonikkareiden junioripäällikkö Tuukka Räihä piti opetustuokioita reilusta
pelistä ja yhteisestä joukkuehengestä.
Metsäpäivä: Koko koulupäivä vietettiin metsässä. Ruoka
syötiin ulkona, oli erilaisia opettajien pitämiä toimintarasteja, päivän sai
viettää rennosti osallistuen. Mukana oli myös koiria ilahduttamassa ja
hauskuuttamassa koulun väkeä.
Hyvän olon messut: Koulun eri tiloihin oli järjestetty toimintapisteitä,
joita sai kiertää vapaasti kaverin kanssa. Oli smoothiepajaa,
venyttelypistettä, pehmoleluleikkejä. Opettajien vahvuusalueet tulivat käyttöön
tehokkaasti ja oppilaat saivat kyllä luksuspalvelua ja me aikuiset havahduimme
siihen, kuinka monipuolista sakkia koulussamme onkaan töissä.
Koulupäivien pituus viikon aikana oli tavallisen
lukujärjestyksen mukainen, tavallisiakin tunteja oli ja läksyä tuli.
No, mitä tästä kaikesta jäi käteen?
Tavoitteet toteutuivat: hyvään oloon ja hyvinvointiin
liittyviä asioita opiskeltiin yhdessä, elämysten kautta, keskustellen ja
osallistuen.
Erilaiset oppijat saivat työskennellä heille sopivin tavoin.
Luokanopettaja ehti olla enemmän myös oman luokkansa kanssa.
Opettajat joutuivat suunnittelemaan toimintaa yhdessä enemmän
kuin yleensä, tämä oli ajankäytöllinen haaste, mutta saimme sen onnistumaan.
Kevätlukukaudella toteutuu uusi monialainen
oppimiskokonaisuus. Ehkä kokeilemme jotain aivan uutta toteutustapaa, uusi
opetussuunnitelma antaa siihenkin mahdollisuuden.
tiistai 20. joulukuuta 2016
Rehtorin joulujuhlapuhe
Joulujuhlapuhe 2016
Moni auto on etuvetoinen.
Jokainen ihminen on
kehuvetoinen.
Nyt on aika jakaa
rehtorin joulutodistus, kiitettävin arvosanoin kaikille.
Opettajille annan kiitettävät arvosanat uusien työtapojen
kokeilemisesta ja käyttöönottamisesta. Kiitettäviä arvosanoja jaetaan myös
oppilaiden henkilökohtaisesta tukemisesta ja kasvattamisesta ja omassa
opettajantyössä kehittymisestä.
Ohjaajat saavat kiitettävät
arvosanat koulutyön sujumisen varmistamisesta, -niin oppilaiden kuin välillä
opettajienkin näkökulmasta. Erittäin kiitettävät arvosanat annetaan lasten
auttamisesta koulupäivän moninaisissa tilanteissa.
Keittiöväki ja siivooja ja
kiinteistömiehet saavat kiitokset siitä, että meillä on joka päivä lämmin ruoka
tarjolla ja että me saamme työskennellä siistissä ja turvallisessa
kouluympäristössä.
Vanhemmille annetaan
kiitettävä todistus huolenpidosta, kasvatuksesta ja rakkaudesta. Teidän
ansiostanne koululainen on valmis oppimaan uutta joka päivä. Kiitän myös
yhteistyöstä ja kehitysehdotuksista. Arvostan jokaista yhteydenottoa.
Tärkein arvosana annetaan
oppilaille: Olette osoittaneet kiitettävää tiedonhalua ja oppimisen iloa.
Kaikki saavat erinomaisen arvosanan siitä, että jokainen osaa joka päivä
enemmän kuin eilen.
Ja kunniamainintana
mainittakoon, että olette suorittaneet yhteisnaurun ja hyvän tuulen oppimäärät
erinomaisin arvosanoin.
***
Kiitos kauniista
joulujuhlasta ja oikein hyvää joulun aikaa kaikille.
perjantai 2. joulukuuta 2016
Sanoitettua kouluarkea
Tänään oli Helsingin Sanomissa aivan loistava kirjoitus.
Kaivokselan koulu rehtori Satu Ollila kirjoitti sanoiksi koulussa tapahtuvaa kiusaamisen vastaista työtä. Työtä jota joka koulussa tehdään, mutta siitä ei mainosbanderolleja ripusteta.
Olen kiitollinen kirjoittajalle ja samalla tiedän, että meidän kouluihmisten pitäisi enemmän osata kertoa koulun käyntänteistä ja ammattimaisista ratkaisuista koulun ulkopuolisille ihmisille.
No, Satu on tämän ansiokkaasti tehnyt, lue sinäkin:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000004890083.html
Kaivokselan koulu rehtori Satu Ollila kirjoitti sanoiksi koulussa tapahtuvaa kiusaamisen vastaista työtä. Työtä jota joka koulussa tehdään, mutta siitä ei mainosbanderolleja ripusteta.
Olen kiitollinen kirjoittajalle ja samalla tiedän, että meidän kouluihmisten pitäisi enemmän osata kertoa koulun käyntänteistä ja ammattimaisista ratkaisuista koulun ulkopuolisille ihmisille.
No, Satu on tämän ansiokkaasti tehnyt, lue sinäkin:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000004890083.html
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)