Metsäpäivä

Helatorstain jälkeisenä perjantaina Tiilikoulun 3.-5.-luokkalaiset menevät metsään.
Reksin idea, ja ohje oli, että ehdottomasti ilman stressiä, tarkkoja aikatauluja ja liiallista suunnittelua.
Ruoka tuodaan autolla sammalmättäälle, omat lautaset ja lusikat ja mukit ja muovipussikin vielä likaiselle lautaselle.
Ja säänmukainen varustus.

Onnistuuko tällainen vapauden määrä?
Opet ovat valmistautuneet päivystämään kukin omassa polunmutkassaan ja heillä on suunniteltuna oma toimintapiste. Metsäalueella saa kulkea vapaasti kenen kanssa haluaa. Ne, jotka haluavat ja tarvitsevat aikuisen seuraa, saavat sitä opettajien lisäksi koulunkäyntiohjaajiltamme ja erityisope-Ernalta.

No mitä sieltä metsästä sitten löytyy:
Reksi ja ruokalan Jenna hoitavat muonituksen ja roudaamisen.
Jenni pelaa pihapelejä.
Hanna-Mari tutkii luuppien kanssa ötököitä.
Aaro tekee ympäristötaidetta.
Perttu vetää lipunryöstöä.
Terhi rakentaa minimajoja.
Jennika tekee luontoaskartelua
Kirsi tutkii keväisen metsän lintutilannetta.
Rehtori-Eija soittaa huilua.

Ja oppilaat saavat tulla mukaan tekemään mitä haluavat ja kenen kanssa haluavat.
Kaikki tämä koulun lähiympäristössä, keväisessä Vahteriston metsässä.
Tervetuloa kouluun!

Opekokousmatskua

Koulumme toimii kolmessa eri toimipisteessä, yhden rehtorin hallinnoimana, mutta monen toimijan yhteistyönä.

Opekokous meillä on kerran kuussa, vuorotellen joka talossa. Joka kokouksessa on ajankohtaiset asiat ja muu koulunpitosälä, mutta jo monta vuotta kokouksiimme on kuulunut pedagoginen osuus. Ja tästä onkin tullut työn suola, oikea kollegiaalisen ja pedagogisen keskustelun paikka.

Vastuu tästä osuudesta kokouksessa on aina sillä talolla, joka kokousta emännöi tai isännöi. Johtoryhmässä mietimme sopivia aiheita, tai oikeammin aihekokonaisuuksia. Tämän vuoden teema on opettajuuden, koulun ja oppimisen muutos. Mielessä tietenkin OPS2016.

Alla on hahmotelmaa siitä ryhmätyöstä mitä me tulevana torstaina parinkymmenen opettajan kanssa pohdiskelemme. Idean isä on vararehtorini ja hänen saatesanoillaan tämä on "didaktisfilosofista pohdiskelua". Toivottavasti saamme tulevaisuuden työkaluiksi muutaman teesin, tai ainakin hyvää ammatillista keskustelua.

(Ja tunnustan, että tvt:n käyttö oppimisessa ei ole meillä aivan valtakunnan terävintä kärkeä. Mutta siitäkin huolimatta -tai juuri siitä syystä tämä on meille tärkeä aihe.)

Vuosiluokat 1- 2: Koululaiseksi kasvaminen

Opetus suunnitellaan riittävän haasteelliseksi kunkin oppilaan

tarpeita ajatellen. Oppilaita ohjataan yhdessä toimimiseen, omatoimisuuteen ja vastuunottoon omista koulutehtävistä. Kielellisten, sosiaalisten sekä motoristen taitojen ja muistin kehittymiseen samoin kuin kunkin omaan kehitysrytmiin kiinnitetään erityistä huomiota… Työtavoissa korostuvat

havainnollisuus ja toiminnallisuus, leikki ja pelillisyys sekä mielikuvitus ja tarinallisuus.

Tiedonhallinta sekä tutkiva ja luova työskentely:

Oppilaita opastetaan käyttämään keskeisiä hakupalveluita,

kokeilemaan eri työvälineitä ja tekemään pienimuotoisia tiedonhankintatehtäviä eri aihepiireistä ja itseä kiinnostavista asioista. Heitä kannustetaan toteuttamaan tvt:n avulla ideoitaan yksin ja yhdessä toisten

kanssa. Vuorovaikutus ja verkostoituminen: Oppilaat saavat kokemuksia oppimista tukevien yhteisöllisten palveluiden käytöstä ja harjoittelevat käyttämään tieto-ja viestintäteknologiaa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.

Vuosiluokat 3-6: Oppijana kehittyminen

Opetuksessa pyritään löytämään luontevia tilanteita eheyttämiseen. Monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttaminen vahvistaa oppiaineiden välistä yhteistyötä ja tarjoaa mahdollisuuksia oppilaiden ikäkaudelle tärkeiden kokemusten saamiseen. Oppimiskokonaisuuksilla voidaan lisätä työskentelyn toiminnallisuutta sekä tekemällä ja tutkimalla oppimista erilaisissa oppimisympäristöissä.

Tieto-ja viestintäteknologinen osaaminen (L5)

Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään monipuolisesti eri oppiaineissa ja muussa koulutyössä ja vahvistetaan yhteisöllistä oppimista. Samalla oppilaille luodaan mahdollisuuksia etsiä, kokeilla ja käyttää omaan oppimiseen ja työskentelyyn parhaiten sopivia työtapoja ja -välineitä. Koulussa tutkitaan tieto- ja viestintäteknologian vaikutusta arkeen ja otetaan selvää sen kestävistä käyttötavoista.

Alkulämmittely:

Pohdi omaa opetustasi. Missä määrin laitteet tukevat oppimista? Entä opetusta?


Erä I:

Millaiset valmiudet meillä on tällä hetkellä vastata oppilaan yksilöllisen kehitysrytmin haasteisiin? Onko pelit, ohjelmat jne tällä hetkellä valmiita tulevaan muutokseen? Mitä tarvitsemme lisää?


Erä II:

Millaiset valmiudet meillä on tällä hetkellä ”luoda oppilaille mahdollisuuksia etsiä, kokeilla ja käyttää omaan oppimiseen ja työskentelyyn parhaiten sopivia työtapoja ja –välineitä”? Mitä meiltä puuttuu?


Erä III:

Mitä voisi olla yhteisöllinen oppiminen tvt:n yhteydessä?


Jatkoaika:

Onko tvt:n käyttö toiminnallista työskentelyä? Miksi on / ei ole?

Perhe neuvolassa

Kävin tutustumassa kaupunkimme perheneuvolaan, siellä oli avoimet ovet.
Itseasiassa Patastenmäen koulusta oli edustava delegaatio, mukana olivat minun lisäkseni terveydenhoitaja, erityisopettaja ja erityisluokanopettaja.

Saimme esittelyn siitä miten perheneuvola toimii, miten ensimmäiseen puheluun vastataan, miten tutkimusjakso etenee, miten pyritään hoitamaan koko perhettä ja siihen liittyvää yhteisöä.

Koulun ja perheneuvolan yhteistyöstä keskustelimme paljonkin. Nykyisen lainsäädännön mukaiset salassapitosäännökset kun vaikuttavat siihen, ettei kukaan oikein uskalla sanoa tai kysyä mitään keneltäkään. Ettei vaan rikota lakia. Tämä on joskus johtanut kummallisiin tilanteisiin, joissa eri tahot pyörivät omaa ympyräänsä ja lapsiparka pomppii paikasta toiseen kertoen samoja asioita aina vain uudelleen.

Jokainen vauvaperhe tottuu siihen, että neuvola on paikka, jossa käydään ja kannattaa käydä. Joku juopa kasvaa koulun alettua, perheneuvolalla on joidenkin korvissa maine ikävänä laitoksena, jossa arvostellaan perhettä ja sen tapaa toimia. Näin ei tietenkään ole; perheneuvolasta saadaan neuvoja arjen erilaisiin pulmatilanteisiin.

Perheneuvolan psykologi ja sosiaalityöntekijä kehottivat koulua ja opettajia suosittelemaan perheneuvolayhteydenottoa jo hyvin varhaisessa vaiheessa, heti kun pienikin huoli herää. Valitettavasti tänä päivänä perheet yrittävät sinnitellä viimeiseen asti yksin ja sitten kun apua vihdoin haetaan, tilanne on jo niin paha, etteivät mitkään keinot meinaa riittää.
Psykologi kehotti myös opettajia rohkeasti soittamaan perheneuvolan työntekijöille, jos huoli oppilaasta herää, ja tuntuu siltä että tarvitsisi asiantuntijan näkemystä. Tätä mahdollisuutta ei varmastikaan ole tarpeeksi käytetty.

Tietenkin asialla on kääntöpuolensa... Kaupungin perheneuvolassa on työntekijävaje, eikä kaikkia pystytä heti auttamaan. Mutta yhtään puhelua ei jätetä kuuntelematta, eikä avunpyyntöä huomioimatta. Näin he lupasivat.

Tästä löytyy linkki Riihimäen perheneuvolan sivuille:

Riihimäen perheneuvola

Kouluvierailu

Tänään tiistaina 7.2. oli Jukolan koululla vieraita Lammilta. Konnarin koulusta ja läheisestä päiväkodista oli viisi opettajaa tutustumassa Patastenmäen koulun alkuopetuksen arkeen.

Vieraat viihtyivät koulullamme koko aamupäivän ja kun pyysin heiltä palautetta näkemästään, he kertoivat seuraavanlaisia huomioita:

Ryhmän vieraillessa eri luokissa oli silmiinpistävää luokkien ja ryhmien levollisuus. Työ ei häiriintynyt, vaikka kuuden aikuisen tädin ryhmä yhtäkkiä pölähtikin paikalle. Eskarilaisten ja koululaisten luonteva yhdessäolo saman käytävän varrella näkyi kuulemma koko talossa, vieraat huomasivat myös aikuisten välisen luontevan yhteisöllisyyden ja yhteistyön.

Keskustelimme pitkään siitä mikä on hyvää yhteistyötä koulun aikuisten kesken. Itse toin esille sen, että yhteistyötä ei ole pakko tehdä; ei ole pakko istua yhdessä suunnittelemaan yhteistä toimintaa, jos se ei tunnu luontevalta. Siinä ehkä onkin koko yhteistyön sujumisen ydin: sille annetaan mahdollisuus, mutta se ei ole velvollisuus. On olemassa vapaus toteuttaa työtä haluamallaan tavalla -myös yksin.

Jukolan 150 oppilaan joukko on sen verran suuri, että se ei pysty toimimaan kokonaan ja koko aikaa yhdessä, on luontevaa jakautua työpareihin ja toimia ovet avoinna pienemmän yksikön kanssa.

Vieraat kuitenkin huomasivat koulussa monta yhteistyön mahdollisuutta: eskarit ja ekaluokat, koululuokat keskenään, pienryhmän oppilaiden sijoittuminen kaveriluokkiin ja tarvittaessa päinvastoin, päiväkodin ja koulun väliset kummiryhmät ja jopa musiikkiopiston järjestämä musiikkileikkikoulun ja päiväkodin välinen yhteistyö. (Musiikkileikkikoulun opettaja tulee siis päiväkodille pitämään muskarituntia päivän aikana.)

Eskarilaisten kouluun totuttautuminen tapahtuu pikku hiljaa koko eskarivuoden ajan, talo ja tavat tulevat tutuksi, kouluun siirtyminen ei ole iso ja pelottava asia. Tietenkin ekaluokille tulee muuallakin eskarinsa käyneitä, heidän tutustuttaminen Jukolan talon tavoille sujuu kuitenkin kokemuksen mukaan hienosti.

Vieraat kyselivät myös siitä miten rehtori ehtii joka paikkaan ja miten hyvin rehtori tuntee oppilaansa. Vastaus tähän kysymykseen tuli luontevasti ruokapöydässä, kun ohimenevät oppilaat tervehtivät iloisesti "moi Eija-reksi." Eräs vieraista totesi, ettei rehtori ole ainakaan näille oppilaille oudoksi jäänyt :)

Patastenmäen koulun myyjäiset

Ihanana aurinkoisena marraskuun sunnuntaina 20.11. Tiilikoululla tapahtui: kaikkien kolmen koulutalon vanhemmat pistivät pystyyn perinteiset joulumyyjäiset. Tässä tunnelmapaloja kuvin:

Paikalla oli satamäärin väkeä ja kauppa kävi hienosti. Erityisesti onginta-arpajaiset olivat perinteiseen tapaan suuri menestys, eikä leivonnaisiakaan jäänyt myyntipöydille jäljelle yhtään.

Myyjäisten puhdas tuotto oli yli 2000 euroa ja tämä jaetaan tasapuolisesti kaikkien mukanaolevien talojen kesken.