Rehtorin kevätpuhe

Kevätpuhe 2017

Vähän aikaa sitten oli tunne, että tästä keväästä puuttuu jotain. Räntä, rakeet, pakkanen vei kevättunnelman mennessään. Tai ei sitä oikeastaan viety, sitä ei alkuun meinannut ollenkaan edes olla. Eräänä pakkasaamuna edes linnut eivät laulaneet, ajattelin että ne olivat jäätyneet raukat oksilleen.

Säästä huolimatta ollaan kouluvuonna kuitenkin päästy siihen hetkeen, kun kaikki alkaa olla valmista. Upea hetki. Projektit on saatu päätökseen, luokkaa ja koulua siivotaan, kirjoissa ei ole tekemättömiä läksyjä. Hyvä te, hyvä me.

Lomalla haluaisi tehdä kivoja asioita: syödä jätskiä, uida, lekotella, lähteä matkalle.

Matkalla voisi valita all-inclusive hotellin: kaikki on valmista, voi vain valita mitä syö ja koska ja kuinka paljon.

All-inclusive ajatusta kun vein eteenpäin, niin tuli mieleen että koulu on all-inclusive -talo. Täällä on kaikkea: voi valita miten ahkerasti opiskelee, kuinka siistiä työnjälkeä tekee. Ammattitaitoinen henkilökunta on aina tarjolla auttamaan ja opettamaan vaikeissa haasteissa ja ratkaisee eteen tulevat ongelmat, jotta oppiminen ja työnteko olisi tuloksellista ja mielekästä.

All-inclusive -hotellissa voi loma mennä pieleen, jos syö vain jätskiä ja herkkuja päivätolkulla. Vatsahan siinä protestoi ja tulee huono olo. Samoin jos koulussa tekee aina vain helpomman kautta, haluaa omalla showllaan häiritä omaa ja muiden oppimista; silloin jää saamatta täyden palvelun talon hyödyt ja hyvät puolet.

Vapaus, vastuu ja velvollisuus, siinä elämän vvv-osoite.

Lukuvuoden ollessa päätöksessään, vastuu ja velvollisuudet kevenevät ja vapaus lisääntyy.

Nauti elämästä, kesästä ja tulevasta. Suuntaa kasvot kohti aurinkoa, iloitse jokaisesta uudesta aamusta mahdollisuuksineen.

Ja nyt, ole hyvä, aivan kohta on tarjolla täysi lautasellisen kesälomaa

Rehtorin joulujuhlapuhe

Joulujuhlapuhe 2016

Moni auto on etuvetoinen.

Jokainen ihminen on kehuvetoinen.

Nyt on aika jakaa rehtorin joulutodistus, kiitettävin arvosanoin kaikille.

Opettajille annan  kiitettävät arvosanat uusien työtapojen kokeilemisesta ja käyttöönottamisesta. Kiitettäviä arvosanoja jaetaan myös oppilaiden henkilökohtaisesta tukemisesta ja kasvattamisesta ja omassa opettajantyössä kehittymisestä.

Ohjaajat saavat kiitettävät arvosanat koulutyön sujumisen varmistamisesta, -niin oppilaiden kuin välillä opettajienkin näkökulmasta. Erittäin kiitettävät arvosanat annetaan lasten auttamisesta koulupäivän moninaisissa tilanteissa.

Keittiöväki ja siivooja ja kiinteistömiehet saavat kiitokset siitä, että meillä on joka päivä lämmin ruoka tarjolla ja että me saamme työskennellä siistissä ja turvallisessa kouluympäristössä.

Vanhemmille annetaan kiitettävä todistus huolenpidosta,  kasvatuksesta ja rakkaudesta. Teidän ansiostanne koululainen on valmis oppimaan uutta joka päivä. Kiitän myös yhteistyöstä ja kehitysehdotuksista. Arvostan jokaista yhteydenottoa.

Tärkein arvosana annetaan oppilaille: Olette osoittaneet kiitettävää tiedonhalua ja oppimisen iloa. Kaikki saavat erinomaisen arvosanan siitä, että jokainen osaa joka päivä enemmän kuin eilen.

Ja kunniamainintana mainittakoon, että olette suorittaneet yhteisnaurun ja hyvän tuulen oppimäärät erinomaisin arvosanoin.

***

Kiitos kauniista joulujuhlasta ja oikein hyvää joulun aikaa kaikille.

Rehtorin joulupuhe 2014

Tämän joulun puheesta tuli satu. Satu nimeltä Pikkutonttu Peruskoulupäivillä.

Pikkutonttu oli eksynyt. Oli pimeä marraskuun lopun päivä ja pikkutonttu ihmetteli missä hän oli. Tonttu oli joutunut Helsinkiin, suurensuureen taloon.  Talo oli Marina Congress center ja siellä pidettiin tilaisuus nimeltä Kansalliset Peruskoulupäivät.

Pikkutonttu oli kuullut peruskoulusta. Itse hän oli käynyt tonttukoulun ja oli siitä tyytyväinen: tonttukoulussa oli kaikilla mukavaa.

Pikkutonttu päätti hetken mielijohteesta jäädä kuuntelemaan tuolinnurkkaan puheita, joita suuressa salissa pidettiin. Tonttu oli niin pikkuinen, että hän saattoi vaikka sujahtaa jonkun hienon rehtorirouvan käsilaukkuun kuuntelemaan, kukaan ei häntä huomaisi. Saattaisihan käydä niin, että pikkutonttu oppisi jotain ja saattaisi sivistyä ja viedä terveisiä tonttukoulun rehtorille Korvatunturille.

Toinen toistaan tärkeämmät herrat ja rouvat siirtyivät puhujankorokkeelle: oli opetushallituksen johtajaa ja erityisasiantuntijaa, oli oikein ministerikin. Pikkutonttu kurkotti oikein korkealle, jotta näkisi opetus- ja viestintäministeri Krista Kiurun. Viisaita sanoja puhui ministeri. Tableteistakin kertoi pitkin lausein. Korvatunturillakin oli tabletteja: D-vitamiinia piti ottaa pimeän aikana, jotta jaksoi ja pysyi terveenä.

Tonttu kuunteli, kuinka puhuttiin oppimisesta ja osaamisesta. Paljon puhuttiin myös oppilaan hyvinvoinnista. Tämä oli tontusta mukavaa: Korvatunturillakin pidettiin huolta siitä, että kaikki oli hyvin: maha täynnä ruokaa, puhtaat tonttuvaatteet päällä. Muori valvoi tarkkaan, että pikkutontut nukkuivat ainakin 9 tuntia yössä. Kyllä sitten jaksoi koulussa oppia ja olla hyväntuulinen toisten kanssa.

Johtamisestakin puhuttiin. Pikkutonttu mietti, että on tonttukoulun rehtorilla puuhaa: koulun oppilaita on Korvatunturilla monessa paikassa ja tonttukoulun rehtori käy joka koululuokassa. Tervehtii ja tuntee oppilaat. Vaikka heitä on monta sataa! Ihmeellinen juttu.

Peruskoulupäivien yleisö sai puhujilta viisaita neuvoja. Pikkutonttu taisi nukahtaakin välillä, mutta havahtui aina silloin tällöin. Puhevirrasta tarttui tontun korviin monenlaista, hyviä neuvoja siitä miten koulussa kannattaa olla, niin opettajien kuin oppilaidenkin:

Kannattaa kysyä ja kuunnella. Kiinnostua asioista. Kohdata toinen ihminen aidosti. Kiittää aina kun siihen on mahdollisuus. Ja kannustaa kaveria.

Tonttukoulussa opiskellaan yhdessä ja jos joku jo osaa jonkun asian, hän saa auttaa kaveria, joka vasta harjoittelee. Tonttukoulussa ei huudeta, rieuhuta, eikä olla ilkeitä. Oikeastaan tonttukoulun oppilaat eivät edes osaa olla ilkeitä; joulunalusretkillään tontut aina ihmettelevät kun silloin tällöin ikkunoista kurkkiessaan he näkevät lapsia, jotka eivät vielä osaa olla toistensa kanssa.

Päivä alkoi olla jo ohi. Pikkutontulle tuli kiire vilahtaa pois näkyvistä ennen kuin ihmiset hänet huomaisivat. Hän kipitti ulko-ovelle ja hyppäsi ajoon lähtevän taksin takapenkille ja toivoi että auto menisi rautatieasemalle.

Rautatieasemalta lähtisi juna pohjoiseen ja pikkutonttu pääsisi kotiin. Kotiin Korvatunturille kertomaan kaikille, että tonttukoulussakin pitäisi jo alkaa kiireen vilkkaa valmistautumaan sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin ja suureen opetussuunnitelmauudistukseen. Muuten voitaisiin jatkaa samaan malliin, sillä tonttukoulussa ollaan jo kauan oltu oikealla tiellä.

Joulujuhlapuhe 2013

Kaikkien kolmen talon joulujuhlat on nyt pidetty.
Hienoja hetkiä, upeita hyvinharjoiteltuja esityksiä. Kiitos niistä opettajille ja oppilaille!

Kun Jukolan juhla alkoi poikakuoron komealla tervetulolaululla, niin kylmät väreet hiipivät selkäpiitä pitkin. Tiilikoulun juhlissa oli aitoa, perinteistä kuusijuhlan tunnelmaa ja hienoja kuvaelmallisia esityksiä. Opebändikin ansaitsee kiitokset, vanhan huilistin selkä on nyt sopivasti jumissa :) -Onneksi minusta ei tullut ammattisoittajaa, olisin varmaan jo sairaseläkkeellä.
Puukoululaisten tunnelmallinen juhla kirvoitti kyyneleet silmiin moneen otteeseen. Aitoa, vilpitöntä, taitavaa ja kaunista.

Minun osuuteni juhlissa oli jouluinen puhe. Liitän sen tähän kiinnostuneille.

Rehtorin joulujuhlapuhe syksy 2013

Säkkituoli. Autot –pussilakana. Ulkoilukerrasto. iPadin varavirtalähde. Lahjakortteja, paljon. Suklaata. Kylpytakki.

Siinä läheisteni lahjatoiveita.

On kiva valmistella joulua, esittää lahjatoiveita, täyttää niitä. Odottaa yhdessä sitä aattoillan hetkeä, jolloin jokainen, suuri ja pieni tuntee pientä kihisevää jännitystä: mitähän lahjoja se joulupukki tänä vuonna tuo.

 Mitä pienempi lapsi, sitä suurempi joulu. (Tämän lauseen olen varmaan ennenkin joulupuheessani sanonut, mutta mielestäni se vaan on niin hyvin sanottu.)

Joulu katkaisee pimeän vuodenajan. Onneksi Suomeen on levinnyt kaamosvalojen kulttuuri: iltalenkillä on ihanaa kulkea ja katsella koristeltuja pihoja ja taloja, ilman valokoristeita kaikki olisi pimeää ja synkkää. Noh, myönnettäköön, etten aina ole ihan samaa mieltä kaikkien koristeviritelmien kauneudesta… Mutta eiköhän ne kaikki tuo laittajilleen hyvää mieltä silti.

 Koulun syyslukukausi on lopuillaan. Paljon on aikaa elokuun alun innostuksesta tähän joulukuiseen iltaan. Matkaan on tarttunut mukaan monta uutta opittua asiaa, monta murhetta, mutta hyvin monta yhdessä koettua ilon aihetta. Koulu on iso yhteisö ja jokainen on tärkeä osa sitä. Kiitos kaikille, joiden kanssa olen tänä syksynä saanut yhdessä kokea monta hetkeä. Kiitos oppilaille, opettajille, ohjaajille, muulle henkilökunnalle ja vanhemmille.

Tänä iltana on jo saatu nauttia monista lahjoista: erityisesti laulun lahja ja esiintymisen lahja on sellainen mitä ei kaupasta voi ostaa.

Koulussa annamme mahdollisuuden kaikille kokeilla siipiään sellaisessakin missä ei vielä välttämättä ole hyvä. On tärkeää päästä harjoittelemaan esiintymistä, juhlavalmistelujen tekemistä ja juhlakäyttäytymistä. Niissäkin asioissa kouluyhteisö on korvaamaton: on turvallista opetella sellaista mitä ei osaa, kun ympärillä on tuttuja ja osaavia opettajia.

 

Suomalaisen kouluopetuksen tilasta ollaan nyt virallisesti huolissaan. Pisa-menestys heikkeni, lapset eivät muista asioita niin hyvin kuin ennen.

Pitäisikö rehtorin jo huolestua? Mitä pitää tehdä?

Tällä kokemuksella sanon sen, että niin kauan kuin me koulussa pidämme huolta jokaisesta oppilaasta, yritämme löytää sopivat oppimisen menetelmät, keksimme vaikka joka viikko jonkin uuden pienen erilaisen jutun koulutyöhön, niin meillä ei ole hätää.

 Teimme eräässä opettajainkokouksessa yhdessä Kaiken käsikirjaa. Eli pohdimme niitä arkisia tilanteita, joiden parissa koulussa ollaan. –Miten pidämme huolta siitä, että naulakot pysyvät siisteinä…. Miten varmistamme sen, että levotonkin oppilas jaksaa seurata opetusta…. Miten pidämme itsemme hyvässä työvireessä… Vastauksia löytyi paljon, ja jos ne vastaukset pääsevät kasvatusalan ammattilaisilta unohtumaan, niin onneksi nyt voi aina tarkistaa Kaiken käsikirjasta.

-Eiköhän me sinne tehdä uusi sivu ja hoideta tämä pisaheikennyskin pois päiväjärjestyksestä.

 

Nyt haluan toivottaa teille kaikille yhdessäolon iloa ja riemua, lämpöä ja rakkautta, joka päivä ja tietenkin myös jouluna.

Joululahjaksi teille arvoisa juhlaväki ja erityisesti aikuiset, voisi sopia vaikkapa tämä Positiivareiden teksti Joululahja lapselle:

 Anna läsnäoloasi enemmän kuin lahjojasi. Naurakaa, tanssikaa ja laulakaa yhdessä. Kuuntele, rohkaise, ymmärrä. Salli hänen rakastaa itseään.

Sano kyllä aina tilaisuuden tullen. Kosketa hellästi. Ole avoin.

 Tehkää yhdessä lumilyhtyjä. Rohkaise.

Vältä vertailua. Usko mahdollisuuksiin.

Lue ääneen kirjoja. Opeta tunteita.

Luo hiljaisuuden piiri. Kerro unelmistasi.

Kävelkää lumisateessa. Tunnusta omat virheesi.

Suojele häntä. Vaali hänen viattomuuttaan.

Kikattakaa. Puhu ystävällisesti.

Ole hänestä ylpeä. Vastaa hänen kysymyksiinsä.

 Hymyile, vaikka olisitkin uupunut. Pidä kaikesta mitä hän tekee. Kunnioita hänen erilaisuuksiaan. Arvosta häntä.

 Viettäkää yhdessä joulu, jonka muisto säilyy.

 

Oikein hyvää joulun aikaa kaikille!

 

 

Rehtorin kevätjuhlapuhe 2013

Kevätjuhlat on jo täällä ohi, puheet pidetty.
Tässä tämän vuoden puheeni kaikille luettavaksi. (Ja mahdolliseksi pohjaksi niille, jotka puhetta vielä rustaavat.)

Ihanaa kesää kaikille oppilaille ja perheille!

Rehtorin kevätjuhlapuhe, keväällä 2013

 

 

Patastenmäen koulussa, kaikissa kolmessa talossa on yhteensä 359 oppilasta, joista jokainen on yhtä tärkeä.

 

Kaikkia emme voi aina miellyttää, mutta toiminnan takana on aina ajatus siitä, että toimimme lasten parhaaksi. Oppilaiden mielestähän kaikki kiva on aina kielletty, mutta muistatte varmaan sen, että turvallisuus ohjaa koulun toimintaa, aina.

Se taitaa ohjata meidän vanhempienkin toimintaa, sain nimittäin äitienpäiväkortin, jossa luki näin: Äiti, olet elämäni valo. Liikennevalo. Se punainen.

 

Jokaisessa lapsessa on jotain hyvää. Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää. Aina.

 

Palautekyselyssä tänä keväänä meiltä toivottiin enemmän positiivisen palautteen antamista. Olen aivan samaa mieltä, opettajien ammattitautina saattaa olla korjaaminen ja huomauttaminen.

Kirjoitelmien korjaaminen on aika työlästä puuhaa. Eräs opettaja korjasi kerran kirjoitelmat niin, ettei huomioinut yhtään virhettä, vaan merkitsi hymiön jokaiseen sellaiseen kohtaan, joka sai hänet nauramaan. Hymiöitä tuli paljon, ja varsinkin ne oppilaat, joilla yleensä on paljon korjattuja kielioppivirheitä olivat onnellisia saadessaan erilaista palautetta työstään.

-Ja tästä suora leikkaus niihin uutisiin, joissa kerrotaan suomalaisten äidinkielentaidon huonontuneen dramaattisesti: kauppa, joka ilmoittaa kyltissä, että rae juustot löytyy juusto hyllystä, antaa surullisen kuvan siitä, mihin ollaan ehkä menossa.

Opettajan tärkeänä tehtävänä edelleen on opettaa asioita ja korjata virheitä, mutta onnistumisia kannustaen.

 

 

Yksi toive minulla on teille hyvät vanhemmat. Toivoisin vanhemmilta aktiivisuutta luokan yhteistoiminnan lisäämiseen. Onnistuisiko luokkaporukan kokoaminen niin, että vanhemmat tutustuisivat toisiinsa ja lasten kavereihin? Koulun tilat ovat käytettävissä luokkailtoihin, eikä mikään estä organisoimasta pizzailtoja, uimalareissuja, elokuvaretkiä. Tällaista toimintaa voisi olla vaikkapa kokonaan ilman koulua ja opettajaa. Onnistuisiko? Joillain luokilla tällaista yhteistä tekemistä onkin jo olemassa. Laittakaas idea hautumaan.

 

Luokan lasten ja aikuisten yhteisöllisyyden lisääminen on nimittäin tärkeä asia. Se on meillä tavoitteena ensi lukuvuonna. Näin päästään heti kiinni niihin tilanteisiin, joissa jollakin ei ole hyvä olla luokassa, johtuu tämä sitten kiusaamisesta tai muusta. On helpompi olla yhteydessä tuttuun ihmiseen ja pitää huolta lasten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, koulu ja opettajathan näkevät siitä vain pienen osan.

 

Kuulin kerran kokouksesta, joka oli kestänyt 4 tuntia ilman taukoja. Kokoukseen osallistujat olivat aivan puolikuolleita kokouksen päätyttyä ja luulen, että ensimmäisen kahden tunnin jälkeen mitään merkittävää ja konkreettista ei taatusti ollut saatu aikaan.

 

Työnteko tarvitsee taukoja; koulupäivän tauottavat kaksi pitkää välituntia, arkipäivän kulussa on tärkeää löytää aikaa myös levolle, eikä koko ajan voi suorittaa jotain. Näin kesän kynnyksellä koko koulun väki on taukonsa ansainnut.

 

Kiitokset kuluneesta lukuvuodesta. Tämä vuosi on ollut hyvä toiminnan vuosi. Opettajat ovat tehneet työnsä hyvin, oppilaat ovat oppineet ja tehneet työtä pääasiassa hyvillä mielin. Koulujen muu henkilökunta on pitänyt pyörät pyörimässä, jotta meillä on ollut hyvä olla ja tehdä koulutyötämme.

Haluan kiittää teitä vanhempia, jotka olette olleet mukana lastenne koulunkäynnissä. Kiitokset vanhempainyhdistyksen väelle monista hienoista muistoista ja yhteisistä hetkistä.

 

 

Haluan toivottaa oikein hyvää kesälomaa kaikille ja laitetaan ne liikennevalot sopivasti punaiselle ja keltaiselle ja välillä myös sille sallivalle vihreälle!

 

 

Rehtorin joulujuhlapuhe

Just kirjoitin. Samassa jamassa oleville kollegoille jakoon ja jos joku juhlan mahdollinen kuulija tämän jo etukäteen lukee, niin voi sitten tarkkailla, menikö oikein :)

Hyvää kuusijuhlaviikkoa kaikille!

Rehtorin joulupuhe, jouluna 2012

"Hyvää juhlailtaa kaikille teille. Joulun perinteet ovat tärkeitä, ne tuovat turvallisen juhlan tunnun.

Aluksi haluan kertoa teille legendan joulukuusesta, eräästä joulun vanhimmasta perinteestä:

Kun Pohjolassa ensi kerran piti viettämän joulua, lähetti Jumala lahjaa valmistamaan neljä enkeliä. Ne olivat Uskon, Toivon, Rakkauden ja Ilon enkelit. Heidän tehtävänään oli etsiä sopiva puu, josta tulisi joulun ilosanoman vertauskuva.

Nuo neljä enkeliä lensivät läpi tähtikirkkaan avaruuden kohti pimeää metsien maata. He keskustelivat näin:

Uskon enkeli sanoi: Kun minun pitää valita joulupuu, sen täytyy olla sellainen, jolla on oksissaan ristin pyhä merkki.

Toivon enkeli sanoi: Se puu, jonka minä tahdon valita, ei saa lakastua. Sen täytyy pysyä vihreänä ja elävänä koko talven.

Rakkauden enkeli sanoi: Sen puun, jonka minä valitsen, tulee olla tuuhea, jotta se voi levittää oksansa kaikkien metsän pikkueläinten suojaksi.

Ilon enkeli sanoi: Sen puun, jonka te valitsette, sen minä tahdon siunata niin, että siitä tulee ilontuoja kuninkaan linnaan ja köyhään kotiin, niin rikkaille kuin köyhille, vanhoille ja nuorille.

Minkä puun he löysivät? Mikä puu antaisi kaikkea tätä mitä enkelit pyysivät?

He löysivät kuusen, jolla on ristin merkki jokaisessa oksassaan, joka kohoaa vihreänä keskellä talven lunta ja kylmyyttä ja joka tarjoaa suojaa kaikille metsän eläimille.

Enkelit tahtoivat jokainen antaa myös lahjan. Uskon enkeli koristeli kuusen oksat kynttilöin, jotka loistivat kuin pyhän jouluyön tähdet. Toivon enkeli kiinnitti latvaan suuren tähden. Rakkauden enkeli toi kuusen juurelle kauniita lahjoja.

Ja pikkuinen ilon enkeli siunasi joulukuusen ja antoi sille merkillisen voiman ilahduttaa ihmissydämiä.

Näin nämä neljä enkeliä valmistivat Pohjolan joulun. Joka joulu he tulevat uudelleen. Pidä huoli, että he tulevat myös sinun luoksesi: Usko, Toivo, Rakkaus ja Ilo.

****

Toivotaan, että nämä neljä enkeliä hyvine lahjoineen ja tekoineen ovat meidän kanssamme täällä Tiilikoulussa joulun jälkeenkin. Että uskomme siihen hyvään mitä meille on annettu ja vaalimme sitä joka päivä teoillamme ja sanoillamme, toivomme parasta tiukoissa tilanteissa, näytämme rakkautta ja välittämistä toistemme kanssa ollessa ja eläessä ja muistamme iloita ja hymyillä joka päivä. Ei anneta synkän mutrusuuenkelin päästä mukaan, tai ainakin opetetaan se hymyilemään.

Kiitos kuluneesta syksystä teille oppilaat, huoltajat, opettajat ja muu koulun henkilökunta. Nautitaan joulusta ja sen enkeleistä ja tosiaan, otetaan ne mukaan uuteen vuoteen ja koulun kevääseen."

Rehtorin kevätjuhlapuhe

Kevätjuhlapuhe, Tiilikoulu                                                  29.5.2012

Äsken lauletun Pekka Simojoen Jäähyväiset -laulun sanat koskettavat meitä jokaista tänä päivänä. Kaikki me aikuiset täällä toivomme teille lapsille turvallista matkaa. Turvaa ja levollista oloa, rauhaa ja hyväksyntää, hyviä olosuhteita siihen, että uskaltaa elää ja oppia, uskaltaa asettaa itselleen tavoitteita ja pyrkiä eteenpäin.

Onnellinen on se ihminen, joka saa levollisena olla oma itsensä, tietäen että lähellä pidetään huolta ja rakastetaan.

Kouluvuosi on kohta päättymässä, 190 päivää työtä, oppimista, kasvamista ja kasvattamista takana. Tuloksia on tullut, nyt täällä kevättä juhlivat koululaiset ovat paljon isompia ja osaavampia kuin elokuussa uuden kouluvuoden alkaessa.

Taidot ja tiedot eivät lisäänny itsestään. Tarvitaan hyviä opettajia ja aikuisia näyttämässä ja opettamassa ja kasvattamassa. Tarvitaan innokkaita oppijoita, jotka ovat valmiita tekemään työtä. Ja tarvitaan yhteistyötä kodin ja koulun välillä.

Mielestäni  Tiilikoulussa on tehty tänäkin vuonna hyvää työtä koululaisten kanssa, kiitos kaikille siitä. Kiitos opettajille, ohjaajille, koulun henkilökunnalle. Kiitos vanhemmille ja vanhempainyhdistyksen aktiivijäsenille. Ja kiitos teille oppilaat, teidän kanssanne on mukava tehdä työtä.

Eilen olimme 5A –luokan oppilaiden kanssa retkellä. Rehtori pääsi tutustumaan hänelle täysin uuteen alueeseen, scoottaukseen. Olin kyllä vain katsojana ja valokuvaajana, ihan turvallisuussyistä J

Aikamoisia taitureita rampillatemppuilijat olivat. Ja todellakin voidaan olla varmoja, ettei näitä taitoja ole opetettu koulussa! –Mehän olemme itse asiassa tehneet kaikkemme kieltääksemme moisen hauskanpidon välitunneilla.

Kiellot ja säännöt ja rajat tuntuvat tylsiltä ja tyhmiltä. Kaikkien sääntöjen ja ohjeiden takana on kuitenkin vain yksi asia: suuren oppilasjoukon turvallisuus. Kaikkea ei kielletä, eikä ohjeita anneta vain määräämisen halusta, vaan halusta pitää huolta. Me välitämme joka ikisestä oppilaasta ja haluamme luoda turvallisen koulupäivän ihan jokaiselle.

*** 

Lasten suusta kuulee yleensä parhaat lohkaisut. Anna 7v on sanonut näin:

”Joskus juhlan jälkeen tulee toinen juhlapäivä. Ei kukaan oikeastaan tiedä miksi se tulee, mutta ollaan vain iloisia ja lomalla, eikä turhaan kysellä.”

Kesäloma on vielä ihan kokonaan edessä. Haluan toivottaa kaikille oikein hauskaa, iloista, aurinkoista, rentouttavaa kesälomaa. Aikaa tärkeiden ja rakkaiden ihmisten seurassa, aikaa vain olla ja laiskotella, aikaa nähdä uusia paikkoja, aikaa kerätä voimia uutta kouluvuotta varten. Elokuussa tavataan, nenänpäät ruskettuneina J Ja viidesluokkalaiset, viekää Harjunrinteelle mukananne sitä energiaa ja elämäniloa mitä teidän joukkonne on pullollaan! Turvallista matkaa.

Puheeni päätökseksi vielä  Pekka Simojoen  erään toisen laulun sanat:

Koulu on loppu,

ja elämä alkaa:

poissa on hoppu ja niuhotus muu.

Reksi saa hyppiä taas tasajalkaa,

vaan meiltä nyt oppi ja työ unohtuu.

On loma, pitkä ihana loma,

lämmin loputon loma.

Nyt se vihdoin alkaa saa!