Opettajat tekevät parhaillaan oppikirjatilauksia ensi lukuvuodelle.
Kustantajat kilpailevat kuntien ja koulujen tilauksista; kirjasarjoja uudistetaan ja erityisen uutta on sähköisten materiaalien mukaantulo. Miltei jokaisessa oppikirjasarjassa on mukana oheistuotteena joko maksuton tai maksullinen sähköinen oppimateriaali.
Koulujen opetusvälineiden teknistyminen on tätä päivää. Patastenmäen koulussa ollaan hyvää keskitasoa tieto- ja viestintäteknisessä varustelussa. Jukolassa on 3 kosketustaulua, Tiilikoululla samoin. Puukoulu on jäänyt teknisen varustelun ulkopuolelle johtuen siitä, että koulun tilankäyttö on ollut vaakalaudalla useina vuosina. Tvt-laitteisiin ei olla panostettu mahdollista remonttia odotellessa. Nyt siirretään Tiilikoululta kaksi dokumenttikameraa ja videotykkiä Puukoululle, päästään sielläkin askel eteenpäin. Jukolaan on tulossa 2 uutta kosketustaulua ja Tiilikoululle samoin.
Paljon on puhuttu siitä, että oppikirja olisi katoava luonnonvara. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että oppikirja on tärkeä väline. Kirja on konkreettisesti kädessä, sitä voi selata, siihen voi palata. Pelkkä sähköinen ruudulta opiskelu ei sovi alakouluikäiselle, ainakaan ainoaksi opiskelutavaksi.
Nykyopettajalta vaaditaan paljon, kun hänen pitää ottaa haltuun uusia pedagogisia välineitä ja keinoja. Joskus kuitenkin vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia. Kannattaa pitää maltti ja kohtuus mielessä, kun sähköisiä opetusvälineitä käyttöön ottaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti