Joululoma

Riihimäellä aloitetaan loma vasta 22.12., joten parhaat hetket on lukuvuodesta vielä edessä :)

Jukolan ja Puukoulun joulujuhlat on jo olleet ja Tiilarin vuoro on maanantai-iltana.
Tiilikoulun juhlaan väsäsin puheen, inspiraatiota piti odotella ihmeen kauan. Mutta tässä, ole hyvä, saa käyttää:

JOULULOMA!

J niin kuin jaksaminen. Syksyn työ on tehty, tuloksia on tullut, on opittu paljon asioita. Joskus sitä jaksaa paremmin kuin joskus. Sellaista se on, elämä.

O niin kuin oppiminen. Joka päivä tapahtuu oppimista, ihan vaikka vahingossa. Kaikki oppivat omalla tavallaan ja omalla ajallaan. Se on ihana asia.

U niin kuin usko. Joulun perimmäinen sanoma on Jeesuksen syntymän tuoma ilo ja valo. Uskominen voi liittyä muuhunkin, esimerkiksi itseensä ja osaamiseensa uskominen on tärkeä taito, jota voi ja pitää myös opetella.

L niin kuin lupa ja loma. Lupa olla rennosti ja olla iisii. Lomailla hyvällä mielellä.

U niin kuin unelma. Uskalla unelmoida, toivoa ihmeitä, kurkotella kohti korkeuksia! Lapsilla on lupa unelmoida ihan mahdottomia, kaikki on mahdollista. Aikuistenkin kannattaa kokeilla unelmointia, siitä ei ole mitään haittaa.

L niin kuin luottamus. Luottamuksen voi ansaita, tai sen voi menettää. Lähtökohtaisesti me täällä koulussa luotamme toisiimme, aina. Jos joku ei käyttädy luottamuksen arvoisesti, me ohjaamme oikeaan.

O niin kuin opettaja. Jokaisella on oma ope. Jokainen opettaja on sinua varten, vaikkakaan et saa sataprosenttista huomiota häneltä koko aikaa. Opettajan tärkein tehtävä on pitää huolta sinusta koulussa: varmistaa että opit uusia asioita, opit olemaan itsesi ja muiden kanssa. Tehtävä ei ole helppo, mutta luota omaan opettajaasi, hän osaa kyllä.

M niin kuin me. Koulussa olet osa yhteisöä, muodostat tärkeän osan kokonaisuutta. Ilman sinua ei ole meitä. Jokainen on yhtä tärkeä, jokainen on tasavertainen muiden kanssa.

Tiilarilla kiinnitetään huomiota vahvuuksiin, jokaisessa on jotain hyvää, joka ajan kanssa tulee yhä kirkkaammin esiin.

A niin kuin ahkeruus. Niin se vaan on, että töitä on tehtävä. Oppimista ei tapahdu itsekseen, kukaan ei voi tietoja eikä taitoja lahjaksi antaa. Ole ahkera joka päivä, tee velvollisuutesi mukisematta. Silloin saatat huomata, ettei se niin rankkaa ollutkaan. Ahkeruuden päälle on kiva vähän vaikka laiskotella J

Oikein hyvää joulua ja joululomaa kaikille!

Jaksamista vaativat viikot

Sysimustat aamut, jaksamista vaativat viikot.

Joulukoristeet, joululaulut, juhlat ja ilo.

Kokeet, testit, kotitehtävät, rästihommat.

Odotus, ystävyys ja kynttilän valo.

Koulun joulu on monipuolista aikaa, vähän ristiriitaistakin, riippuu keneltä kysytään. 

Jos lapsilta kysytään, niin tämä aika on luultavasti vain kivaa: lauletaan, harjoitellaan, pidetään pikkujouluja, juhlitaan itsenäisyyttä. Jos opettajalta kysytään, niin kaikki tämä aiheuttaa vain kiirettä, tuskaa, loputonta hommalistaa ja unettomia öitä. 

Sellaista se on, koulun joulu.

Lapsillahan ei oikeasti ole kiire eikä stressi, me aikuiset teemme kiireen heillekin. Jos saisin toivoa yhden etukäteisjoululahjan koulun aikuisille, niin se olisi karsimisen taito. Jos tulee jotain lisää, pitää jättää jotain pois. Kaikkea ei ehdi, eikä tarvitse ehtiä. Tämä on meille opettajille aika vaikea asia, mutta sitä pitäisi vain opetella. Jos on kiire, on liikaa tekemistä. Jätä jotain pois!

Päivä kerrallaan eteenpäin, levollisesti.

Ja tähän teemaan sopiva biisi: 

https://www.youtube.com/watch?v=zSKKamK8kpI

<3

Patastenmäen kyläjuhla

Vuosien perinne ei ole katkennut!
Tänään taas kerran järjestettiin suuret joulumyyjäiset Tiilikoululla. Vanhemmat eri taloista kokoavat voimansa ja saavat aikaan oikean kyläjuhlan: tarjolla on ongintaa, leivonnaismyyjäiset, makkarabaari, glögikahvila.
Tämä tapahtuma kokoaa yhteen alueen  lapsiperheet ja naapuruston asukkaatkin odottavat jo tätä vuotuista joulun aloitusta.

Kiitos.

Hieno perinne, hieno toteutus. Vanhemmat eri puolilta Patastenmäen aluetta tutustuvat toisiinsa. Lapset ilahtuvat, kun joka onginta-arvalla tulee voitto. Perheet osallistuvat leipomalla, arpajaisvoittoja tuomalla tai olemalla mukana viikonlopun valmisteluissa ja itse myyjäisissä.
Muutama opettaja lupautuu olemaan mukana "avainhenkilöinä", eli avaamassa ovia, juuri muuhun meitä koulun ihmisiä ei tarvita.

Myyjäisten tuotto tulee suoraan lasten hyväksi: luokan oppilasmäärän mukaan jaettu potti voidaan käyttää retkikuluihin tai muuhun ekstratoimintaan, johon koululla ei ole määrärahoja. Osalla tuotosta saatetaan hankkia ksylitolipastilleja, tai kustantaa esim. konserttivierailuja.

Kiitos vielä kerran kaikille, jotka olivat mukana myyjäisten järjestelyssä.
Tästä alkoi joulun aika, perinteisen hyvällä mielellä.

Some-reksi

http://yle.fi/uutiset/rehtorilla_on_some_hallussa_ei_voi_enaa_jaada_ulkopuolelle/8424908

Maltillinen marraskuu

Koulumme vuosikellossa on marraskuun kohdalla tyhjää. Ihanan tyhjää.

Turvallisuusasiat on hoidossa, joka talossa on päivitetyt turvallisuussuunnitelmat ja joka talo on pitänyt poistumis-/sisääntuloharjoituksen.
Oppilashuoltoasiat on reilassa: yhteisöllinen oppilashuoltokokous on pidetty taloittain ja kolmiportaisen tuen dokumentit on päivitetty. Nämähän ovat eri asioita, mutta yhtä kaikki, niillä pidetään huolta oppilaasta.
Erityisopettajat ovat testanneet alkusyksyn setin ja opetusta ja tukea on muokattu tarpeen mukaan. Vanhempaintapaamisia ja -tapahtumia on pidetty joka talossa.

Nyt käydään koulua, ihan tavallista arkea. Pikkuhiljaa valmistaudutaan jouluaikaan ja syksyn viimeisiin projekteihin. Sibeliuksen syntymäpäivä ja siihen liittyvät konserttiprojektit ovat loppusyksyn yhdistävä tekijä.

Arviointi alkaa joulu-tammikuussa pidettävillä arviointikeskusteluilla. Meidän koulussa ei anneta joulutodistuksia, vaan tavataan jokainen perhe henkilökohtaisesti. Toivon, ettei tämä käytäntö tule muuttumaan, tämähän jos mikä on uuden opetussuunnitelman mukaista arviointia.

Marraskuussa on aika muistuttaa heijastimista, ulkohousuista, säänmukaisesta pukeutumisesta. Ja aina on hyvä muistuttaa hyvästä ja ystävällisestä käyttäytymisestä.

Hankin muuten opettajille analogiset naksuttimet. Niillä voi konkretisoida numeerisesti vaikkapa sitä kuinka monta positiivista sanaa, tekoa, elettä luokassa koulupäivän aikana ilmenee. Näitä numeroita voi sitten pyrkiä kasvattamaan. Positiivisen pedagogiikan mukaan se, mihin kiinnitetään huomiota, lisääntyy. Toivotaan, että näin käy :)

Koulun ovet auki

Syyskuun lopussa meillä oli kaikissa taloissa avoimet ovet.
Idea ihan tavallisesta tiistaista ja kutsutuista vieraista onnistui loistavasti. Päivästä pitivät niin oppilaat, opettajat kuin vanhemmatkin. Ei se silloin voi olla huono!

Mikä siinä sitten onnistui?
Kotiväki näki mitä koulussa tehdään. Millainen on musantunti, miten mennään syömään, mikä hässäkkä syntyy kun kaikki lähtee välkälle.
Oppilaat halusivat olla kunnolla. Haluttiin näyttää vieraille, että kyllä me osataan.
Opettajat saivat tehdä työtään ja sen lomassa jutella vanhempien kanssa. Tultiin taas vähän tutummaksi, raja kodin ja koulun välillä pieneni taas hieman.
Tammikuussa uudestaan. Pidämme saman linjan, emme kehitä juhlaa tai suurta esitystä tuolle päivälle. Toivomme, että vieraita tulee lisää, vaikka nytkin jo joka talossa oli miltei 50 kävijää.

Kysyin vanhemmilta mitä he haluaisivat että koulu tulevaisuudessa opettaisi. Monen vastaus liittyi someen. Halutaan, että lapsi koulussa oppii sosiaalisen median käytön ja sen säännöt. Itse olen somekäyttäjä ja minun on helppo siitä puhua ja sitä opettaa. Someen lähtö vaatii hieman uskallusta ja rohkeutta kokeilla. Haastoin itseni uudelleen ja liityin snapchattiin, ihan vaan oppiakseni mikä se on ja mitä siellä tehdään. Valitsin tyylin: snäppään rehtorin työstä. Jos siis haluat nähdä mitä reksi työpäivinään tekee, niin tule snäppikaverikseni. Löydät nimellä Eija-reksi.

Tänään on edessä viimeinen työpäivä ennen lomaa. Se on aina jännä päivä sekin: ilmassa on odotusta, iloa ja säpinää. Oppilaat käyttäytyvät vähän niinkuin minun veljeni koira: se tietää kyllä miten pitäisi olla, mutta kun on niin täynnä virtaa ja elämäniloa, niin ei kertakaikkiaan pysty vaan olemaan :)

Oikein hyvää syyslomaa ympäri Suomea!

Mitäs mitäs...?

Onko reksillä ollut kiireitä, kun ei ole blogia ehtinyt päivittää?

ON.

Tai siis ei kiirettä tietenkään, vaan paljon tehtävää. Tosi paljon tehtävää. Armas kollegani siellä jossain ruudun takana, oletko jo tehnyt vuosisuunnitelman, oppilashuoltosuunnitelman, turvallisuussuunnitelman, riskikartoitusanalyysin tahi jonkun muun hallinnollisbyrokraattisen suunnitelman? Mites tuo ops-työn käynnistäminen kuntatasolla, tai jopa koulun tasolla? Onko monialaiset oppimiskokonaisuudet suunniteltu?
Oletko ehtinyt nähdä oppilaita tai opettajia?
Viimeiseen vastaan että en ole paljon ehtinyt. Toivottavasti tämä hallinnollinen käynnistysvaihe alkaa kohta olla ohi ja sitä ihminen pääsee oikeeseen työhön käsiksi. Pystyn taas avaamaan työhuoneen oven, kun en tarvitse kirjoitusrauhaa niin paljoa.

Onneksi on ollut pakko hoitaa rehtorin opetusvelvollisuus. Sitä ei saa ikinä poistaa! Parasta on ollut päästä pitämään musiikintunteja nelosille tai luovan kirjoittamisen tarinapajatunteja parille luokalle.

Ja kohta aloitan opettajien starttivartit: jokaiselle opelle omaa aikaa ja kuuntelen vastauksen kysymykseen: Miten Sinun kouluvuotesi on alkanut?

Kyllä tämä tästä. Kuukausi takana, koulujuna alkaa olla raiteillaan tänä lukuvuonna 2015-2016.

Tsemppiä reksiarkeen kollegat!