Blogikirjoituksia

Hei lukija,
Ihminen ehtii mitä haluaa. Ja huomaan, etten ole ehtinyt kirjoittaa tänne reksiblogiin yhtikäs mitään. Taitaa olla aika todeta, että blogikirjoittelu on tullut tiensä päähän.
Jätän kuitenkin blogin näkyviin. Sieltä voi halutessaan löytää kouluteemaan liittyviä tekstejä ja ideoita.
Oikein hyvää syksyä kaikille koulumaailmaan! Iloa ja valoa!

Eija

Juhlapuhe Suomi100

Suomi100

Itsenäisyysjuhlan juhlapuhe

5.12.2017

Riihimäen Urheilutalo

Arvoisa juhlaväki, hyvät kunniavieraat.

Osoitan puheeni teille kunniavieraille, eli kaikille täällä oleville lapsille.

Kun Sinä kasvat ja vanhenet, huomaat että kaikki vanhat asiat alkavat kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän. Millaista oli ennen, mitä kaikkea historia pitääkään sisällään, mitä vaikutuksia sata vuotta sitten tehdyillä päätöksillä on tämän päivän elämään?

Mutta ei se sinua tänään kiinnosta, eikä pidäkään!

Tänään sinun pääsi täyttyy ajatuksista, jotka liittyvät tulevaisuuteen. Mikähän minusta tulee isona? Onko sellaista ammattia vielä keksitykään? Onko totta, että kohta meillä on oikeasti käytösä autoja, jotka kulkevat ilman kuljettajaa? Pääsenköhän minä avaruusmatkalle turistina? Oppiiko robotti lukemaan ihmisen ajatuksia, tuntemaan myötätuntoa?

Sata vuotta sitten meillä Suomessa ja Riihimäellä asui ja eli ihan tavallisia ihmisiä. Heistä juuri kukaan ei ole enää elossa, mutta muistoissa ja puheissa saattaa vilahtaa Aune-mummu, tai isoeno-Erkki. Näiden ihmisten elämänvaiheista voi olla vielä merkkejä jäljellä: joku on rakentanut talon, joka on vielä pystyssä. Joku taas teki jotain niin merkittävää, että on saanut oman patsaan kaupungin puistoon.

Mitähän sellaista sinä tulet tekemään, että sitä muistellaan vielä Suomi200-vuotta –juhlissa? Ei voi tietää, vielä.

Sadan vuoden itsenäisyyden aikana Suomen erityispiirteet ovat pysyneet ennallaan: meillä on aina ollut kaunis ja puhdas luonto. Meillä ollaan aina oltu sinnikkäitä, sisukkaita ja ahkeria. Jos on tullut eteen ongelmia, niihin on keksitty ratkaisuja.

Pidetään huolta, että nämä suomalaisuuden tunnuspiirteet säilyvät: suojellaan ja arvostetaan luontoa ja sen kauneutta, ei anneta laiskuudelle valtaa, vaan ollaan ahkeria, oppivaisia ja kekseliäitä edelleen.

Te arvoisat kunniavieraat rakennatte tulevaisuuden Suomea. Te pidätte tulevaisuudessa huolta meistä vanhoista ihmisistä, te keksitte uusia innovaatioita ja ratkaisuja, te huolehditte siitä että kaikki kaunis pysyy. Ja teidän lapsenne rakentavat taas uutta omalla vuorollaan.

Mikä suomalaisuudessa on tärkeää? Mitä tärkeitä asioita meidän tulee pohtia, kun elämme satavuotiaassa Suomessa?

Tärkeää on tuntea historia ja sen vaikutus meihin, ajatuksiimme ja tekoihimme.

Tärkeää on arvostaa tätä hetkeä ja huomata lähellä oleva toinen ihminen.

Tärkeää on suunnata katse kohti tulevaa, sillä tulevaisuudessa kaikki on mahdollista. Ihan kaikki.

Onnea satavuotias Suomi ja Suomen tulevaisuuden tekijät!

Rehtorin kevätpuhe

Kevätpuhe 2017

Vähän aikaa sitten oli tunne, että tästä keväästä puuttuu jotain. Räntä, rakeet, pakkanen vei kevättunnelman mennessään. Tai ei sitä oikeastaan viety, sitä ei alkuun meinannut ollenkaan edes olla. Eräänä pakkasaamuna edes linnut eivät laulaneet, ajattelin että ne olivat jäätyneet raukat oksilleen.

Säästä huolimatta ollaan kouluvuonna kuitenkin päästy siihen hetkeen, kun kaikki alkaa olla valmista. Upea hetki. Projektit on saatu päätökseen, luokkaa ja koulua siivotaan, kirjoissa ei ole tekemättömiä läksyjä. Hyvä te, hyvä me.

Lomalla haluaisi tehdä kivoja asioita: syödä jätskiä, uida, lekotella, lähteä matkalle.

Matkalla voisi valita all-inclusive hotellin: kaikki on valmista, voi vain valita mitä syö ja koska ja kuinka paljon.

All-inclusive ajatusta kun vein eteenpäin, niin tuli mieleen että koulu on all-inclusive -talo. Täällä on kaikkea: voi valita miten ahkerasti opiskelee, kuinka siistiä työnjälkeä tekee. Ammattitaitoinen henkilökunta on aina tarjolla auttamaan ja opettamaan vaikeissa haasteissa ja ratkaisee eteen tulevat ongelmat, jotta oppiminen ja työnteko olisi tuloksellista ja mielekästä.

All-inclusive -hotellissa voi loma mennä pieleen, jos syö vain jätskiä ja herkkuja päivätolkulla. Vatsahan siinä protestoi ja tulee huono olo. Samoin jos koulussa tekee aina vain helpomman kautta, haluaa omalla showllaan häiritä omaa ja muiden oppimista; silloin jää saamatta täyden palvelun talon hyödyt ja hyvät puolet.

Vapaus, vastuu ja velvollisuus, siinä elämän vvv-osoite.

Lukuvuoden ollessa päätöksessään, vastuu ja velvollisuudet kevenevät ja vapaus lisääntyy.

Nauti elämästä, kesästä ja tulevasta. Suuntaa kasvot kohti aurinkoa, iloitse jokaisesta uudesta aamusta mahdollisuuksineen.

Ja nyt, ole hyvä, aivan kohta on tarjolla täysi lautasellisen kesälomaa

Some-vanhempainilta

Huhtikuun alkupuolella pidimme jo perinteeksi muodostuneen kaikkien talojen vanhempainillan. Tällä kertaa olin kysynyt vanhemmilta toiveita illan sisällöstä jo etukäteen. Top3-toiveiksi muodostui sosiaalinen media, sosiaaliset taidot ja kaveriasiat.

Onnekseni minulla oli tiedossa yksi ihminen, joka osaisi puhua asiantuntijana näistä kaikista asioista. Pyysin sosiaalipsykologi Suvi Uskia puhujaksi iltaamme ja hän pääsi tulemaan.

Suvin esitys aiheesta oli mykistävä. Hän osasi ottaa esille juuri oikeita näkökulmia, mieltä askarruttavia aiheita ja sai ihmiset salissa kuuntelemaan ja keskustelemaankin.
Pääset tutustumaan Suviin tarkemmin tässä osoitteessa: www.suviuski.com

Tärkeimpinä havaintoina voisin mainita seuraavaa:
- Sosiaalinen media on lapselle joskus sama kuin kaveripiiri. Somessa ollaan kavereiden kanssa, hassutellaan, jaetaan tietoa, ollaan yhdessä.
- Somen vaarat tulee tiedostaa, mutta niitä ei tule liioitella. Emme me vanhemmatkaan aina osaa somessa käyttäytyä ja lapset vasta sitä opettelevat.
- Sosiaalinen media elää ja muuttuu koko ajan. Emme pysy perässä, vaikka kuinka yrittäisimme. Vanhempien tulee kuitenkin olla kiinnostuneita lasten some-elämästä.
- Ruutuaika on käsitteenä jo vanhentunut. Ruudut kulkevat mukanamme, olemme ruudun ääressä hyvin usein. Tietenkin se, mitä teemme ruudun kautta on tärkeää. Passiivinen selailu ja tuijottelu ei juuri kehitä ihmistä.
- Vuorovaikutustilanteessa voi aina valita tavan toimia: rakennatko vai rikotko? Vuorovaikutustaitoja voi ja tulee opetella.


Suvi Uski teetti myös kyselyn kuulijoille esityksensä aikana. Kyselyn tulokset löydät tästä linkistä.

Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut ja vieraamme aivan loistava esiintyjä ja asiantuntija.

Jatkamme vuosittaisten kasvatusteemaisten vanhempainiltojen sarjaa, ensi vuonna sitten jotain muuta!

Monialainen oppimiskokonaisuus

Monialainen oppimiskokonaisuus, eli ilmiöviikko.

Patastenmäen koulun 3.-5.lk oppilailla Tiilikoulussa oli lokakuussa ensimmäinen uuden opetussuunnitelman mukainen ilmiöviikko.

Tämän monialaisen oppimiskokonaisuuden tavoitteena on yhdistää eri oppiaineita yhdeksi kokonaisuudeksi, osallistaa oppilaita koulutyön suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin ja mahdollistaa eri ikäluokkien yhteistyötä.

Lähdimme miettimään mikä olisi ajalle tyypillinen ajankohtainen ilmiö, joka koskettaisi kaikkia koulussa olevia. Tulimme tulokseen, että hyvinvointi ja sen lisääminen on akuutti aihe. Aihe tarkentui kysymykseksi: mikä lisää minun kouluhyvinvointiani?

Oppilailta kysyttiin ideoita siitä mitä heidän mielestään kuuluu hyvään oloon ja mitä hyvän olon kouluviikolla voisi koulussa tehdä. Saimme hyvin monenlaisia vastauksia, joista ammattitaidolla ja pedagogisella silmällä kokosimme monipuolisen ja opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisen ohjelman viikon varrelle.

Koko prosessin punaisena lankana oli oppimispäiväkirja, joka sisälsi myös kotona tehtäviä hyvän olon asioita: yhteisiä leipomishetkiä, uintireissuja, ulkoiluja. Pyrimme saamaan siis myös vanhemmat tekemään asioita yhdessä lasten kanssa.

Viikon runko oli seuraava:

Elokuvapäivä: Koko koulun väki vuorollaan katsoi elokuvan Karhu. Tämän pohjalta opettajan kanssa tehtiin tehtäviä ja mietittiin elokuvan teemaa ja sanomaa. Elokuva teki lapsiin vaikutuksen ja elokuvasta puhuttiin vielä moneen kertaan viikon aikana.

Oman luokan päivä: Tämän päivän aikana toteutettiin toiveita. Oli lelupäivää, pelipäivää, liikuntapäivää, leikkipäivää. Yhdessä tekemistä ja viihtymistä. Yllättävän moni lapsi halusi leikkiä rauhassa.

Vierailijapäivä: Koululla oli kaksi vierasta: Punaisen ristin ystävätoimintaa esitteli koulumme entinen opettaja Eevaliisa Hellstén ja Kiekkonikkareiden junioripäällikkö Tuukka Räihä piti opetustuokioita reilusta pelistä ja yhteisestä joukkuehengestä.

Metsäpäivä: Koko koulupäivä vietettiin metsässä. Ruoka syötiin ulkona, oli erilaisia opettajien pitämiä toimintarasteja, päivän sai viettää rennosti osallistuen. Mukana oli myös koiria ilahduttamassa ja hauskuuttamassa koulun väkeä.

Hyvän olon messut: Koulun eri tiloihin oli järjestetty toimintapisteitä, joita sai kiertää vapaasti kaverin kanssa. Oli smoothiepajaa, venyttelypistettä, pehmoleluleikkejä. Opettajien vahvuusalueet tulivat käyttöön tehokkaasti ja oppilaat saivat kyllä luksuspalvelua ja me aikuiset havahduimme siihen, kuinka monipuolista sakkia koulussamme onkaan töissä.

Koulupäivien pituus viikon aikana oli tavallisen lukujärjestyksen mukainen, tavallisiakin tunteja oli ja läksyä tuli.

No, mitä tästä kaikesta jäi käteen?

Tavoitteet toteutuivat: hyvään oloon ja hyvinvointiin liittyviä asioita opiskeltiin yhdessä, elämysten kautta, keskustellen ja osallistuen.

Erilaiset oppijat saivat työskennellä heille sopivin tavoin. Luokanopettaja ehti olla enemmän myös oman luokkansa kanssa.

Opettajat joutuivat suunnittelemaan toimintaa yhdessä enemmän kuin yleensä, tämä oli ajankäytöllinen haaste, mutta saimme sen onnistumaan.

Kevätlukukaudella toteutuu uusi monialainen oppimiskokonaisuus. Ehkä kokeilemme jotain aivan uutta toteutustapaa, uusi opetussuunnitelma antaa siihenkin mahdollisuuden.

Rehtorin joulujuhlapuhe

Joulujuhlapuhe 2016

Moni auto on etuvetoinen.

Jokainen ihminen on kehuvetoinen.

Nyt on aika jakaa rehtorin joulutodistus, kiitettävin arvosanoin kaikille.

Opettajille annan  kiitettävät arvosanat uusien työtapojen kokeilemisesta ja käyttöönottamisesta. Kiitettäviä arvosanoja jaetaan myös oppilaiden henkilökohtaisesta tukemisesta ja kasvattamisesta ja omassa opettajantyössä kehittymisestä.

Ohjaajat saavat kiitettävät arvosanat koulutyön sujumisen varmistamisesta, -niin oppilaiden kuin välillä opettajienkin näkökulmasta. Erittäin kiitettävät arvosanat annetaan lasten auttamisesta koulupäivän moninaisissa tilanteissa.

Keittiöväki ja siivooja ja kiinteistömiehet saavat kiitokset siitä, että meillä on joka päivä lämmin ruoka tarjolla ja että me saamme työskennellä siistissä ja turvallisessa kouluympäristössä.

Vanhemmille annetaan kiitettävä todistus huolenpidosta,  kasvatuksesta ja rakkaudesta. Teidän ansiostanne koululainen on valmis oppimaan uutta joka päivä. Kiitän myös yhteistyöstä ja kehitysehdotuksista. Arvostan jokaista yhteydenottoa.

Tärkein arvosana annetaan oppilaille: Olette osoittaneet kiitettävää tiedonhalua ja oppimisen iloa. Kaikki saavat erinomaisen arvosanan siitä, että jokainen osaa joka päivä enemmän kuin eilen.

Ja kunniamainintana mainittakoon, että olette suorittaneet yhteisnaurun ja hyvän tuulen oppimäärät erinomaisin arvosanoin.

***

Kiitos kauniista joulujuhlasta ja oikein hyvää joulun aikaa kaikille.

Sanoitettua kouluarkea

Tänään oli Helsingin Sanomissa aivan loistava kirjoitus.
Kaivokselan koulu rehtori Satu Ollila kirjoitti sanoiksi koulussa tapahtuvaa kiusaamisen vastaista työtä. Työtä jota joka koulussa tehdään, mutta siitä ei mainosbanderolleja ripusteta.

Olen kiitollinen kirjoittajalle ja samalla tiedän, että meidän kouluihmisten pitäisi enemmän osata kertoa koulun käyntänteistä ja ammattimaisista ratkaisuista koulun ulkopuolisille ihmisille.

No, Satu on tämän ansiokkaasti tehnyt, lue sinäkin:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000004890083.html